Tutkija innostuu erikoiskasveista ja rentoutuu puutarhassa
Marjo Keskitalo on erikoistutkijana Luonnonvarakeskuksella (Luke) Jokioisilla. Hän keskittyy työssään erikoiskasvien viljelyn ja tuotannon monipuolistamisen kehittämiseen sekä maaseudun elävöittämiseen. Tutkijan työ vie 90 prosenttia ajasta, mutta lisäksi hän on 17-vuotiaan tyttären äiti ja lemmikkieläinten omistaja. Keskitalolla on jalat tiukasti varsinaissuomalaisessa maassa, sillä hän onpaitsi maatilalta kotoisin, myös metsänomistaja ja elää maalla 100 vuotta vanhassa hirsitalossa Liedossa.
Rennosti kädet mullassa
Vaikka Keskitalo tutkiikin peltoviljelyä ja sen monikäyttöisiä mahdollisuuksia työssään, riittää hänelle kotonaan rennon tekemisen puutarhatyöt ja hirsitalon kunnossapitäminen.
− En stressaa ruohon leikkaamisesta. Rikkakasvitkin ovat oikeastaan kauniita, sanoo Keskitalo. Mistä onkin tullut yhdenmukaisen nurmikon käsite, hän ihmettelee.
− Minulle kasvimaan ja kukkaspenkkien hoito on käsillä tekemisen terapiaa työn ohelle ja nautin siitä paljon. Joka kevät innostun myös istuttamaan uutta, mm. puita ja pensaita, joiden kasvun seuraaminen on mielekästä.
Peltoaukeiden kauneutta arvostaa
Läheisen vanhan kotitilan omistaa Keskitalon sisko perheineen. Keskitalon omat pellot ovat heillä vuokralla. Pellon reunamilla ja metsissä koiran kanssa lenkkeillessään Keskitalo kuitenkin seuraa ja nauttii vuodenaikojen vaihtelusta mielimaisemiensa peltoaukeilla. Arvostus kotiseudun luontoa ja avaraa peltomaisemaa ja Suomea kohtaan on kasvanut vuosien mittaan lukuisten ulkomaan matkojen myötä. Keskitalo on matkustellut Euroopassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa sekä asunut yli vuoden USA:ssa.
− Etelässä ei ole vastaavaa vihreää ja vehreää luontoa ja luonnontilaisia paikkoja, hän kertoo. Auringon takia kaikki kuivuu siellä. On vaikea löytää samankaltaisia puhtaita ja kauniita peltomaisemia, joiden taustalla siintää metsä taustalla, kuin meiltä. Suurkaupungeissa näkee paljon likaa ja saastaa, ja on helppo ymmärtää, että maapallo ei kestä nykyistä kuluttamista.
Kemiallisesta viljelystä kohti monimuotoista viljelyä
Marjo Keskitalo kokee, että kasvintuotannon tutkimuksessa pyritään yhä enemmän ymmärtämään luonnon omia mekanismeja ja hyödyntämään niitä kestävässä viljelyssä. hänen oma näkemyksensä on tullut vahvasti esiin.
− Aloitin torjunta-aineiden kanssa ja silloin kiinnostivat tieteellisesti aineiden vaikutukset kasveihin. Nyt maataloudessa pitäisi päästä kemiallisista valmisteista eroon, mutta onko se ylipäätään mahdollista, hän miettii.
− Kasvinsuojeluaineita on mielestäni käytettävä harkiten. Viljelyn monipuolistaminen onkin yksi keino vähentää kemiallista kasvinsuojelua. Kemiallinen kasvinsuojelu on yksi osa ympäristön kemikalisoitumisessa, josta kemikaaleja joutuu ruokaketjuun ja sitä kauttavierasaineita voi päätyä myös ihmisten verenkiertoon.
Monimuotoisuus ja erilaisten alihyödynnettyjen kasvien viljely on mieletön rikkaus myös maaseudun pienyritystoiminnan näkökulmasta.
− Yksipuolisesta viljelystä ei synny alueita elävöittävää toimintaa. Rikkautta ja mahdollisuuksia menetetään, samalla myös köyhdytetään pellon ravintoaineita. Ilmastonmuutos on ohjannut tutkimusta myös ruokaketjun kehittämiseen. On voitava tuottaa ruokaa samalla, kun pidetään yllä monimuotoisuutta ja lisätään kasvien avulla hiilensidontaa. Siihen päästään toimenpiteitä muokkaamalla.
− Lisäksi kulutustottumuksia tulee muuttaa, jotta uusille vaihtoehdoille saadaan käyttäjiä. Yksivuotisten rinnalle tarvitaan enemmän monivuotisia ruokakasveja. Luomutuotanto vaatii tietotaitoa.
Mielenkiintoisia havaintoja mullan alla
Uusi suuntaus tutkimuksessa on juuristomikrobien tutkimus. Juuristomikrobit parantavat kasvien ravinteiden ottoa ja louhivat maassa olevia ravinteita.
− Kun tietoa saadaan lisää ja ymmärretään maaperämikrobien yhteys viljelykasvien juuristoon, saattaisi se merkitä sitä, että pystytään vähentämään typen lisäksi myös muiden fossiilisten lannoitteiden käyttöä. Maanpäällinen monimuotoisuus lisää myös maan alla olevaa monimuotoisuutta, joten siksi sitä pitäisi viljelyssä lisätä, summaa Keskitalo.
Suositaan kotimaista
Kotimaisen ruuan suosiminen olisi hyvä teko, jonka jokainen suomalainen voisi tehdä ilmaston eteen.
− Valitsemalla kotimaista vähennetään ulkomailta peräisin olevien tuotteiden hiili- ja vesijalanjälkeä. Myös tuontiruuan biodiversiteettihaitat saadaan silloin minimoiduksi. Krääsän ja kertakäyttökulttuuriin tarkoitettujen vaatteiden ostaminen pitäisi lopettaa täysin, Keskitalo vaatii.
Turhan ostaminen on se, mihin Keskitalo itsekin koittaa valinnoissaan keskittyä.
Oi pellot, pellot
Keskitalon mielipaikka luonnossa on arvatenkin se kotiseutu lähimetsineen, mäkineen, jokivarsineen ja kallioineen viljelymaisemassa. Kunhan peltoa on näkyvissä, lepää Keskitalon sielu ja silmät.
Työskentelykunnassaan Jokioisilla hän viihtyy erikoiskasvien kenttäkokeilla aina kun toimistotöiltä ehtii. Loimijokivarret ovat Jokioisilla kauniita, samoin Elonkierto on hieno paikka.
Teksti: MetsäAnna, kuva: Josefina Keskitalo
