Tapoja on niin moneksi

Lapsuudessani pitkäperjantai oli todella pitkä, koska sitä vietettiin vain kotona, remuamatta ja hiljaa. 

Pääsiäinen kaiken kaikkiaankin oli rauhallista, paljon perheen kesken vietettyä aikaa – kaupat olivat tietenkin pyhinä kiinni. Mitään rientoja ei ollut, eikä niitä tiennyt kaivatakaan.

Pääsiäistä edelsi massiivinen siivous ja koti sai keväisen ilmeen – viimeistään silloin tuuletettiin ulos kaikki talven pölyt.

Nyt maailman syke on nopeampi kuin ennen. Kaikki on avoinna – tai ainakin lähes kaikki – ja vaihtoehtoja jokaiselle päivälle löytyy… vai löytyykö? Sehän riippuu ihan vaan asuinpaikasta. Maaseudulla, kaupunkien ulkopuolella, elämä on aika tavalla entisenlaista. Mutta kaupunkien rytmi ei välttämättä hiljene ja se antaa ihmisille vaihtoehtoja. Eiväthän kaikki koe tarpeelliseksi hiljentyä tai rauhoittua. 

Vaikeinta lienee se, että ei ole oikeita ja vääriä tapoja viettää pyhiä. On vain erilaisia tapoja. Kun ottaa huomioon ympäristön, ajan ja paikan ja muut ihmiset, on valinta vapaa. Voi olla möllöttää ja pistellä suklaamunia juuri niin kuin mielii. Tai voi mennä ostoskeskukseen, ravintolaan ihan siinä kuin metsään tai tunturiin.  Tai kirkkoon, hiljentymään tai iloitsemaan.

Vaikka olemme hyvinkin erilaisia tapoinemme, pääsiäiseksi toivomme varmasti kaikki yhtä asiaa: Ei enää lunta, please!

Aurinkoa ja lämpöä, kevään heräämistä, kiitos!

Maire Soiluva
Päätoimittaja