Neljännesvuosisata pysäköinninvalvontaa
Kaupunkirakenteen muuttuessa Forssan keskusta-alue on rauhoittunut merkittävästi. Myös pysäköintikulttuuri on muuttunut huimasti parempaan suuntaan ja yhtenä sen suurimmista edistäjistä voidaan pitää pitkän uran pysäköinnintarkastajana tehnyttä Asta Jaakkolaa.
Forssan kaupungintalon kolmannessa kerroksessa, teknisellä osastolla on hiljaista. Käytävällä ainoastaan yksi ovi on auki ja valoisaan työhuoneeseen kurkistaessa on vastassa toiseksi viimeistä työpäiväänsä ahkeroiva kaupungin pysäköinnintarkastaja Asta Jaakkola.
– Haikealtahan tämä tuntuu, mutta aika aikaansa kutakin. Olen saanut tehdä pitkän työuran kaupungilla. Kolmekymmentäseitsemän vuotta, josta noin kaksikymmentäviisi pysäköinninvalvonnassa, Asta Jaakkola kertoo.
Jalan tai polkupyörällä Forssan keskustassa viilettävä Jaakkola on forssalaisille varsin tuttu näky. Ajoittain kollegoitakin on ollut, mutta viimeiset 12 vuotta Jaakkola on hoitanut pysäköinnintarkastajan pestiään yksin. Uran aikana on tapahtunut suurta kehitystä liikenne- ja pysäköintikulttuurissa.
– Muutoksesta kertoo mielestäni eniten se, että kynää on kirjaimellisesti säästynyt. Aloittaessani kirjoitimme touko-joulukuun välillä 6400 lappua ja tänä vuonna enää 200 koko vuoden aikana.
Osaltaan siihen on toki vaikuttanut viime vuonna muuttunut pysäköintivirhelaki. Se on helpottanut myös pysäköinninvalvonnan työtaakkaa.
– Keskusta-alueen kaupunkirakenne on muuttunut huomattavasti. Keskustan kivijalkaliikkeet ovat käyneet niin vähiin, ettei parkkipaikoille ei ole tarvetta niin paljoa, kuin ennen.
Johtavasta maatalouslomittajasta pysäköinnintarkastajaksi
Jos muistellaan Forssan keskustaa kaksikymmentäviisi vuotta sitten, oli torin ympärillä ja Puistolinnassa jos jonkinlaista isompaa ja pienempää liiketoimintaa. Parkkipaikkoja oli varsin rajoitetusti ja kaupunki päätti palkata kunnallisen pysäköinninvalvojan ja kaksi pysäköinnintarkastajaa, joiden avulla pitkäaikaispysäköinti ei olisi esteenä putiikkien liiketoiminnalle.
Asta Jaakkola oli jo tuolloin työskennellyt kaupungin johtavana maatalouslomittajana useamman vuoden. Lomitustoiminta päättyi ja lähes samanaikaisesti päätettiin aloittaa pysäköinninvalvonta. Jaakkolan ura tarkastajana alkoi sisäisellä siirrollatoukokuun alussa vuonna 1997.
Ensimmäiset pysäköinninvalvontapäivät järjestettiin 1997 Pietarsaaressa, sopivasti samaan aikaan, kun Forssassa aloiteltiin valvontaa. Sieltä haettiin alkuoppi, jonka jälkeen tarkastajat ottivat hyvin pitkälti itse selvää erilaisista käytännöistä.
– Pääsimme käytännön oppiin pariksi viikoksi Helsinkiin. Siellä saimme arvokasta laki- ja itsepuolustusoppia. Vuosittain järjestettävät pysäköinninvalvontapäivät ohjasivat toimintaa edelleen ja pääsimme mukaan pysäköinninvalvonnan neuvottelukuntaan, jossa yhtenäistettiin käytäntöjä, Jaakkola sanoo.
Neuvottelutoimikunnan myötä Jaakkola pääsi tutustumaan liikennelain valmisteluun ja pysäköinninvalvontaa kehitettiin yhdessä Poliisiammattikorkeakoulun kanssa. Polamk koulutti pysäköinninvalvonnan ammattilaisia maanlaajuisesti ja antoi tukevampaa lakikoulutusta, johon oli helppo nojata haastavammassakin tilanteessa.
Jaakkola muistelee, että oli melkoinen loikka siirtyä pääkaupunkiseudulta pikkukaupungin tarkastajaksi.
– Ei täällä voinut käyttää samoja käytäntöjä kuin Helsingissä. Siellä lain vastaisesti pysäköidyt autot hinattiin hetkessä pois tai lukittiin rengaslukoilla. Forssassa on aina ollut erilainen meininki, Jaakkola kertoo.
– Valvonnan alettuakaksi vuotta keskustan meno oli kuin villissä lännessä. Sen jälkeen oppi alkoi mennä perille autoilijoille. Forssa oli silloin ja oli tähän päivään asti pienin ja edullisin kaupunki, jossa toteutettiin kunnallista pysäköinninvalvontaa.
Alussa pysäköintivirhemaksu oli 80 markkaa sitten 15 euroa ja nyt viimevuosina se on kiinteä 25 euroa.
– Useimmiten virhemaksun sai kirjoittaa parkkikiekon puuttumisen vuoksi, toisinaan liikuntarajoitteisen parkkipaikalle parkkeeraamisesta.
Työrooli henkilöityy usein melko voimakkaasti ja hermostuksissaan virhemaksun saanut ei aina muista, että ihminen se valvojakin vain on.
Inhimillisyys on hyve
Pikkukaupungissa työskennellessä pysäköinnintarkastajan tehtävä ei ole aina se helpoin. Työrooli henkilöityy usein melko voimakkaasti ja hermostuksissaan virhemaksun saanut ei aina muista, että ihminen se valvojakin vain on.
– Muutama hankalampi tapaus on osunut kohdalle, mutta mitään varsinaista vaaratilannetta ei ole sattunut. Kyniä on katkottu, polkupyörää potkittu. Joskus kuulin, että minua on etsitty porukalla, mutta onneksi olin silloin jo kaukana muualla, Jaakkola muistelee.
Mieleenpainuvimmaksi Jaakkola sanoo yksittäiset kohtaamiset tunnollisten ihmisten kanssa. Jokaisen pysäköintivirhemaksu tai huomautuksen omasta työstään hän käsittelee inhimillisesti toisen osapuolen kannan huomioiden.
– Koen, että työssäni tärkeintä on ollut asennevaikuttaminen. Mikäli minuun on oltu yhteydessä, pahoiteltu ja selitetty virheen taustat, olen ollut siitä kiitollisessa asemassa, että olen voinut perua joitakin maksuja.
Meidän yhteinen Forssa
Puhelin soi ja Jaakkola kertaa huomisaamun aikataulua ja varmistaa soittajalle tämän torimyyntipaikan. Hän kertoo olevansa aamulla vastassa ja auttavansa tarvittaessa myyntikatoksen sidonnassa.
– Tori on ollut minulle sydämen asia ja olen hoitanut myös torivalvojan virkaa. Olen sillä tavalla vanhaa koulukuntaa, että töiden alkaessa lauantaiaamuna seitsemältä, olen ollut jo puoli seitsemän maissa katsomassa, että tori on siisti ja kaikki kunnossa, Jaakkola kertoo nauraen.
Jaakkola toivoo, että Forssan kaupunki pysyy jatkossakin turvallisena ja viihtyisänä ja liikkuminen sujuvana. Hänen mielestään on tärkeää, ettämeidän kaikkien tulisi yhdessä turvata peruspalveluiden säilyminen ja kaiken sen vaaliminen, mitä meillä jo on.
– Pitää ottaa huomioon myös se, että Forssa on maaseutukaupunki. Se mikä toimii isommissa kaupungeissa, ei välttämättä toimi täällä meillä. Ihmiset ikääntyvät ja se tulisi ottaa huomioon uudessa, kehittyvässä kaupunkisuunnittelussa ja suunnitteluun tulisi mielestäni ottaa mukaan kaikki kaupunkilaiset.
Vaikka Jaakkola onkin haikeana heittämässä hyvästejä eläkkeelle lähtiessä, hän vinkkaa, että ihan vielä hän ei sulje kaupungintalon ovea lopullisesti.Paikka kaupunginvaltuustossa takaa, että hänet nähdään ja hänestä kuullaan vielä.
– Haluan jatkaa ihmisten hyvinvoinnin edistämistä ja vaikuttaa kaupunkilaisten asioihin.Ja vaikka kunnallinen pysäköinninvalvonta päättyy, liikennesäännöt pysyvät ennallaan. Liikenne- ja pysäköinninvalvontahan ei tähän lopu vaan poliisi jatkaa valvontaa entiseen tapaan, Jaakkola muistuttaa.
