Olutkerhossa ennakkoluulottomuus on hyvä lähtökohta
Hyvä ja syksyä piristävä kokemus oluista kiinnostuneille saattaa löytyä vaikkapa forssalaisesta Pub Hukasta. Vuoden tauon jälkeen on jälleen mahdollista päästä nauttimaan sofistikoituneesti oluista Olutkerhossa kerran kuussa. Kerhon isä, Hukassa työskentelevä Jari Järvi, on ansiokkaasti ollut järjestämässä kerhoa jo useamman vuoden ajan. Tämän maltaissa marinoituneen olutfanaatikon laatiman kerhoinfon mukaan tällä kerralla otetaan tilaisuudesta kaikki irti. On Pub Hukan Olutkerho No. 46:n aika.
Pub Hukka sijaitsee Forssan keskustassa Kartanonkadun ja Kauppakadun kulmassa. Tämä kaikin tavoin elähtäneen näköinen rakennus sulkee sisäänsä harvinaisen kantahämäläisen runsaudensarven, mitä tulee oluisiin. Hukka tarjoaa asiakkailleen valtavan, yli 100 olutta käsittävän (joka oli ennen koronaa jopa laajempi!) ja jatkuvasti päivittyvän olutvalikoiman. Pintapuolisesti paikka on kuin mikä tahansa pub, jossa ihmiset viettävät aikaansa vaikka lautapelejä pelaillen, siinä samalla alkoholijuomista tai virvokkeista nauttien.
Kerhoilta Hukassa
Olutkerho järjestetään Hukan hämyisessä alakerrassa, jossa ajoittain on myös elävää musiikkia ja biljardipöytä. Tilassa on aikoinaan toiminut legendaarinen Mr. Smith -baari, jonka henki ja viemärivetoinen tuoksu leijailee edelleen ilmassa tuoden tilaan oman nyanssinsa.
Paikalle tämänkertaiseen olutkerhoon on saapunut noin 20 henkeä, joista osa on kerhon vakiokävijöitä ja osa on saapunut paikalle vain vaihtelun vuoksi. Ikäjakauma on mukavan laaja, tunnelma on odottava jazzin soidessa hiljaa taustalla.
Olutkerhossa maistellaan tällä kertaa viittä eri olutta. Aiheena on kertoman mukaan kuumassa vireessä olevan ja suuresti hypetetyn manchesteriläisen Wander Beyond Brewingin tuotteet. Tämä ei sano itselleni punaviinin kittaajana yhtikäs mitään, joten ennakkoluulottomuus ja tilanteeseen heittäytyminen on välttämätöntä. Pöytäseurueeseeni minun lisäkseni kuuluu Juha, joka on hieman yli 50-vuotias, ulospäin suuntautunut herrasmies, jolla riittää tarinaa ilman ensimmäistäkään olutta. Lisäksi pöytää kaunistuttavat ravintola-alalla ajoittain työskentelevä mysteerinen ja lähes eleetön Sonja, sekä kenttätutkimuksiini usein osallistuva Hanne-kissa, joka ei pysty peittelemään innostustaan.
– En ymmärrä erikoisoluista juurikaan mitään, mutta vaihtelu virkistää. Se, että tänään on tarjolla viisi olutta, jotka kaikki ovat vähintään 1 0%:n vahvuisia, tuo oman lisämausteensa, Juha kertoo
Eteemme on aseteltu viisi lasia, joissa kussakin on 10 cl olutta. Jari kertoo alkuun, miksi kyseiset oluet ovat valikoituneet illan aiheeksi ja mitä voimme niiltä odottaa.
HALCYON DAZE – 10,0% Double IPA
”Älyttömän mehuisa (ja vaarallisen juotava) olut nostaa parrasvaloihin Citran tyynymäisen pehmeällä pohjalla”, kuului Jarin pohjustus tästä oluesta.
Ennen ensimmäistä huikkaa, en omaa minkäänlaista mielikuvaa miltä Halcyon voisi maistua. Ulkoisesti se muistuttaa pidemmäksi aikaa pöydälle jäänyttä lasillista kiljua. Oluen saavuttaessa kitalakeni, se maistuu alkoholittomalta ja helpolta. Stereotypisen ja sivistymättömän näkökulmani puitteissa tämä juoma ei kuitenkaan monella tapaa mielestäni edes muistuta olutta. Oluen nimi kuvaileekin Jarin mukaan olutta täydellisesti: Halcyon Daze. Rauhallinen, hiljainen ja kultainen.
GULPED – 12,0 % DoubleMilkshake IPA
”Pintaa myöten persikkaa ja aprikoosia täyteen pakattu pirtelö! Hiven lempeää laktoosiasekä kepeää sitruksisuuttakuivahumaloinnista lainaava herkku.”
Hannelta tulee kommenttia nopeasti.
− Tätä voisi juoda useamminkin! Tää on raikas ja helppo. Alkoholin maku peittyy, Hanne toteaa.
Muut pöydässä yhtyvät Hannen mielipiteeseen. Itse pohdin ääneen, että saunaolueksi tämän tyyppinen olut ei välttämättä istu.
—Kyllähän saunassa voi juoda vaikka kylmää kahvia, jos siltä tuntuu, Hanne vastaa.
FOREST STROLL – 12,0 % DoubleSmoothieSour
”Kaura ja vehnä tarjoilevat tälle tuotokselle pehmeän, tiheän rungon ja silkkisensuutuntuman.”
Tätä olutta tehdessä appelsiinia ja porkkanaa ei tiedon mukaan ole säästelty.Sinänsä on siis erikoista, että itselleni päällimmäinen maku, joka iskeytyy makuhermoihin, on toffee. Nyt ei kolise parhaalla tavalla, mutta olutkerhoon ei liity etikettimäisiä kankeuksia, ja vaikka ei tietäisi oluista yhtään mitään, se ei haittaa. Olutkerho ottaa ihmisen kuin ihmisen vastaan sellaisenaan.
IMPERIAL GREAT RIFT – 13,5 % Milk Stout
”Silkkisen pehmeä ja prosenteistaan huolimatta helppo herkku, jossa kauraa ja tummiamaltaita, sekä laktoosia.”
Illan neljäs olut osoittautui mielestäni selkeästi illan parhaaksi, ja sulatti vannoutuneen punaviinin juojankin välittömästi.
Jari mainitsee ohimennen, että määrällisesti tämänkertaisen kerhon juomat vastaisivat helposti 1,5 pullon edestä viiniä. Hinta ja laatu siis kohtaavat käytännön tasolla ihanteellisesti. Ennen illan viidettä ja viimeistä olutta, hyväntuulinen Jari lausuu tähän väliin kaikkien kuullen sielukkaan oodin oluelle.
—Terve ruskee ohraneste, terve juoma kuohuva.
VULPES – 15,0% Double Stout
”Intensiivisellä, kepeästi kitkerällä tummalla suklaalla tykittävä tuotos, harvinaisenpehmeällä kosketuksella, kuitenkin.”
− On kuin moottoriöljyä joisi! Juha huudahtaa.
Sieluni palaa tuon huudon myötä kehooni ja otan huikan Vulpesia todeten saman.
En varmasti olisi ikinä maistanut näitä oluita ilman olutkerhon olemassaoloa. Suositukseni on, että heitä ennakkoluulosi nurkkaan, maista rohkeasti olutta jonka olemassaolosta et edes tiennyt. Olutkerhon virallisen osan päätyttyä, voidaan todeta että 25 € viidestä oluesta ja sivistävästä keskustelusta on joka pennin väärti!
Teksti ja kuvat: Matti Paavilainen
