Kanniston kotieläintila houkuttaa pääkaupunkiseudun lapsiperheitä’

Justus-aasi oli 35 vuotta sitten ensimmäinen eläin alastarolaisella Kanniston Kotieläintilalla Vuolteen kylässä. Nyt eläimiä on runsaat 200 ja majoitustiloja sadalle. Justus on edelleen voimissaan ja ollee Suomen vanhin aasi.

Kanniston kotieläintila houkuttaa pääkaupunkiseudun lapsiperheitä' | Lemmikit | Kotiseutulainen

Eve Huuskosen sylissä olevan kääpiöluppakorvakani Penan koululaiset saavat ottaa syliin ja rapsuttaa.

− Olemme kehittäneet ja laajentaneet toimintaa aina kun tulorahoitus on sallinut. Parhaillaan uudelle lantalalle rakennetaan kattoa. Varastona oleva vanha savusauna sisustetaan kahvila-kioskiksi, tilan emätnä Mirja Suominen kertoo.

Wanha Sauna-nimisen kahvila-kioskin viralliset avajaiset ovat juhannusaattona, vaikka kioski toimii jo.

Kanniston kotieläintila on kuin pieni kylä. Kahden hehtaarin alueella on yksitoista aittaa, päärakennus, kolme saunaa, muita rakennuksia ja eläimille tiloja.

Kaikki alkoi, kun isäntä Tauno Suominen jätti 35 vuotta sitten virkamiesuransa Varsinais-Suomen maakuntaliitossa ja jäi kokopäiväisesti tilalle.  Hänen missionaan oli tehdä 50-luvun perinteinen kotieläintila, onnellisten eläinten koti.

 − Suuri kiitos kuuluu 4H-liitolle, joka järjesti lomia perheille  ja innosti laajentamaan toimintaa. Eläimiä hankittiin lisää, sillä lapset pitivät niistä kovin, Mirja Suominen muistelee.

Nyt tila on suosittu ympärivuotinen maatilamatkailukohde. Päärakennuksen eteisessä on kunniakirja poikineen ansiokkaasta toiminnasta.

Kanniston kotieläintila houkuttaa pääkaupunkiseudun lapsiperheitä' | Lemmikit | Kotiseutulainen
Eve Huuskonen ja Sara Ojala vastaavat eläinten hyvinvoinnista Kanniston Kotieläintilalla.

Pääkaupunkiseudulta suurin osa lomailijoista

Rauhalliseen maatilan elämään tutustumaan tulee eniten lapsiperheitä pääkaupunkiseudulta puoli- tai täysihoidolla. Yöpyjien lisäksi tilalla on myös paljon päiväkävijöitä.

Eläimiä on pienimmästä kaninpoikasesta suurimpaan ratsuhevoseen.

Suominen sanoo parhainta mainosta olleen, kun 1992 YLE:n Pikku Kakkosessa pyöri Taunon Tarha-osio, jossa tilan isäntä kertoi eläimistä ja tarinoi Majurinpolun metsänhengistä.

Tästä äidinkielen ja kirjallisuuden lehtorina toimiva Aino-tytär on kirjoittanut kirjankin Majurinpolun metsänhenget.

Pääkaupunkiseudun kuten Espoon ja Vantaan koulut ovat pitäneet tilalla lukuisia leirikouluja, mutta korona-aika on vähentänyt näitä. Juhlienkin  pitäminen on ollut vähissä, vaikka tiloja olisi lähes sadalle.

Kanniston kotieläintila houkuttaa pääkaupunkiseudun lapsiperheitä' | Lemmikit | Kotiseutulainen
Justus-aasi oli 35 vuotta sitten ensimmäinen eläin Kanniston Kotieläintilalla. Justus on edelleen hyvissä voimissa ja lienee maamme vanhin aasi.

Nuorille kesätöitä

Mirja-emännän apuna on palkattuja työntekijöitä, vakituisten lisäksi kesätyöntekijöitä.

Keittiössä emäntää auttaa restonomi Liisa Peitilä. Tila tarjoaa  rehtiä maalaisruokaa ja suurin osa raaka-aineista tulee läheltä.  Emäntä on huomannut, että tavallinen maalaisruoka maistuu niin lapsille kuin aikuisille ja ulkoilu lisää ruokahalua.

Tilan eläimistä huolehtivat loimaalainen 17-vuotias Sara Ojala ja raaseporilainen 20-vuotias Eve Huuskonen. Sara on oppisopimuksella suorittaen maatalousalan perustutkintoa.  Eve puolestaan kaavailee eläintenhoitajan ammattia ja tuotantoeläimet kiinnostavat häntä eniten. Molemmat pitävät työstään eläinten parissa ja ryhmien opastuksesta.

Eläimet ovat kesyjä. Niitä saa silittää ja rapsuttaa. Kaneja voi itse ruokkia häkkejä avaten.

Kun Sara ja Eve esittelivät tilan eläimiä, yksivuotias Sasu-pässi käveli koko ajan heidän perässään rauhallisena.

Kanniston kotieläintila houkuttaa pääkaupunkiseudun lapsiperheitä' | Lemmikit | Kotiseutulainen
Päiväkävijät voivat maksaa tasarahalla käyntinsä Amalialle.

Eläimillä ja luonnolla rauhoittava vaikutus

Usea opettaja on ollut hieman huolissaan, miten saa koululuokan levottimimmat olemaan kunnolla, mutta eläimillä on maaginen vaikutus. Villeimmätkin pojat ovat rauhallisia ja kiinnostuneita eläimistä. Samoin lähimetsän 1.5 kilometrin mittainen  opastettu polku on mielenkiintoinen kokemus  tarinoineen. Metsän takarajalla on jylhä ja louhikkoinen Leikkilinnan vuori. Kahden kilometrin päässä Loimijoen varrella on Myllyranta, jossa voi uida ja onkia.

Vaikka tilan isäntäväki, Mirja ja Tauno, ovat jo eläkeiässä, molemmat alle tai yli 80 vuotta, kotieläintilan tulevaisuus on onneksi turvattu. Suomisilla on kolme lasta: Aino, Hanna ja Seppo sekä kahdeksan lastenlasta, jotka vuorotellen auttavat tilan töissä.

Tilalla on 30 hehtaaria peltoa, jossa viljellään heinää ja kauraa. Viljelyn hoitaa lähialueen urakoitsija.

KANNISTON KOTIELÄINTILA

  • Mirja Suomisen sukutila
  • 1840 Vuolteen puustellin torppa
  • ensimmäinen isäntä Mirja Suomisen isoisä Maurits Kannisto
  • 30 hehtaaria peltoa, 20 hehtaaria metsää
  • kotieläintila aloitti 1986
  • päiväkävijöille avoinna klo 9 – 19
  • ruokailu- ja majoitustiloja sadalle hengelle
  • tilalla 200 eläintä, jotka edustavat alkuperäisiä kotimaisia rotuja
  • hevosia ja poneja ratsastukseen tai kärryajeluihin
  • erikoisuutena tilava olkisavusauna

Teksti ja kuvat Sari Keskitalo

Aiheeseen liittyviä juttuja