Sellonsoiton opettaja toiveammatissa
Timo Oikkosen työssä yhdistyvät musiikki ja toiminta lasten sekä nuorten parissa.
Selloluokan soitinvalikoima välittää kuvaa oppilaiden ikäjakautumasta
Timo Oikkonen liittyi vastikään, tämän vuoden alkupäivinä tammikuussa 50 vuotta täyttäneiden kerhoon. Hän summa taakse jääneitä vuosiaan, että aika tasan puolet niistä on sujunut Forssassa sellonsoiton opettajana.
Hän aloitti Lounais-Hämeen musiikkiopiston sellonsoiton opettajan virassa syyslukukauden 1995 käynnistyessä. Asiaan liittyi historian siipien havinaa. Timo Oikkonen otti vastaan kyseisen viran vuodesta 1964 toimineessa oppilaitoksessa ensimmäisenä.
Aiemmin tuntiopettajavoimin hoidetun sellonsoittokoulutuksen muuttaminen virkapohjaiseksi liittyi vuotta aikaisemmin opiston rehtoriksi tulleen Seppo Kallion läpi ajamiin uudistuksiin.
− Samaan aikaan kanssani aloittivat Lounais-Hämeen musiikkiopiston opettajistossa edelleen jatkavista myös Regina Ilosalo uudessa pianonsoiton lehtorin virassa sekä Natalia Maltizova, joka täytti eläkkeelle siirtyneen Tibor Bogányin paikan kuoronjohtajana, Timo Oikkonen muistaa.
Oppilaiden yhteismäärä laskematta
Hän summaa pelkästään taakse jääneiden vuosien todistavan vakuuttavasti työssä viihtymisen puolesta.
− Ellen olisi viihtynyt, en varmaan olisi nyt tässä ja valmis jatkamaan edelleen työssäni niin pitkään kuin asia on itsestäni kiinni.
− Tämä on minulle toiveammatti, jossa yhdistyvät musiikki ja nuorten parissa toimiminen. Tunnen ne molemmat itselleni aivan keskeisiksi elämänarvoiksi.
Vuosien varrella ohjaamiensa sellonsoitto-oppilaiden yhteislukumäärän Timo Oikkonen jättää arvioimatta.
− Sen muistan, että vanhimmat ensimmäisistä oppilaistani täällä olivat vuonna 1982 syntyneitä. Siitä heidän muodostamansa ikäluokkien aura lähti vähitellen leviämään.
Enimmillään hän muistaa jakaneensa sellonsoitto-oppia samanaikaisesti 23 lapselle ja nuorelle. Vauhdikkaimmin heidän joukkonsa kasvoi uuden lukuvuoden alkaessa seitsemällä uudella tulokkaalla.
Sellaisiin lukemiin ei nykyisellään Oikkosen mukaan enää ylletä.
− Osakaskuntiemme kunta-osuudetkin asettavat oppilasluvuille omia rajoituksiaan. Toisaalta on myös todettava, että opistoomme pyrkivienkään määrä ei yllä nykyisellään vilkkaimpien aikojemme tasolle.
Lahjakkuus on yksi tekijä muiden joukossa
Timo Oikkonen katsoo musiikinopiskelussa yleisesti jonkinlaisena avainasiana esille nousevan lahjakkuuden yhdeksi ominaisuudeksi muiden joukossa.
− Kyllähän oppilaiden lähtökohdat siltä osin vaihtelevat. Poikkeuksellisiakin lahjakkuuksia on osunut kohdalleni, mutta ei musikaalisuus sellaisenaan riitä mitään takaamaan.
Hän huomauttaa sen, kuinka pitkälle itse kukin kehittyy musiikin saralla muodostuvan todella monta henkilö henkilöltä muuttuvaa tekijää sisältävän yhtälön summana.
− Asialle omistautuminen ja siihen liittyen innostus ja harjoitteluaktiivisuus, kodissa vallitseva ilmapiiri sekä muut elämässä läsnä olevat olosuhteet eri vaikutuksineen, luettelee Timo Oikkonen esimerkkejä.
Yksipuolisen fiksuja oppilaita
Työnsä tuloksiakin hän arvioi mieluummin muilla kriteereillä kuin ynnäämällä kuinka paljon ammattilaisia tai alalla nimeä niittäneitä tekijöitä oppilaidensa joukosta on ponnistanut.
− Tärkemmäksi näen, että musiikki tarjoaa selvästi harrastemaailman, jossa ikäviä ongelmatapauksia ei tunnu liikkuvan. Sen sijaan fiksuja ja muuten mukavia lapsia ja nuoria sitäkin yksipuolisemmin, hän määrittelee kuulijan korvissa sanomansa ytimeen osuvalta tuntuvaksi johtotähdeksi.
Viisikymppisiään matalalla profiililla viettänyt Timo Oikkoselta nousevat tähänastiselta uraltaan omina kohokohtinaan mieleen poikkeukselliselta innostuneisuutta herättäneet soitinkarusellit sekä Selloshow-hankkeet.
Timo Oikkonen on syntynyt ja varttunut aikuisikään Lappeenrannassa. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen hän aloitti musiikkiopinnot Turun konservatoriossa, josta siirtyi Lounais-Hämeen musiikkiopistoon sellonsoiton opettajaksi valmistuttuaan.
Teksti ja kuvat Erkki Kuronen
