Munckin pyhiinvaellus, osa 1
Tervetuloa pyhiinvaellukselleni nuoruuteni Hämeen Härkätien kirkoilta kirkoille. Nykyajan tapahtumat saivat ajatusteni aikakellon pyörähtämään käyntiin ajassa taaksepäin. Saman mittaista aika on, kuljettaapa sitä pitkin ajatuksiaan kumpaan suuntaan tahansa.
Elävästi palasi mieleeni äitini minulle kertoma käymämme keskustelu. Olin kuulemma, kysynyt, pitääkö pyrkiä oppikouluun, jos aikoo ryhtyä papiksi? Keskustelun käyntiaikoihin oli hieman alle kymmenvuotias. Äitini ei kysymyksestänikertomansa mukaan hämmentänyt. Näkyihän silloisen kotimme pihalta Forssan kirkko ja äitini tiesi minun leikkineen paljon kirkkoherran pojan kanssa. Äiti oli kuitenkin tehnyt, mielestäni lapsille kuuluvan peruskysymyksen, miksi? Ajattele ny, vain yhtenä päivänä viikossa töitä ja hyvä palkka, oli ollut selkeä perusteluni.
Pyrin oppariin, pääsin ja vielä kolmannella luokalla sain uskonnon opettaja Vieno Sarasteelta todistukseen täyden kympin, josta äitinikin oli ylpeä, äidin- ja ruotsinkielestä sain puolet vähemmän. Ajan saatossa ei pojasta kuitenkaan pappia tullut, kulttuurin matkasaarnaaja kuitenkin.
Ajatuksiini nostattama mielikuvaninostatttaa itseni taannoiselle valtamaantielle Turusta Hämeenlinnaan, tosin päinvastaisessa suunnassa. Kristinusko levisi sisämaahan joko eri vesireittejä pitkin, tai sitten n. 1000-luvulta Hämeen Härkätietä pitkin Turusta alkaen.
Santiagon tien – Camino de Santiago – kaukaisin haara ulottuu Pyhän Ristin kirkolle Hämeen Hattulassa. Espanjalaisissa pyhiinvaelluskartoissa paikka tunnetaan nimellä ”Hattuta”. Härkätie kulkee sieltä monien kirkkojen kautta Turun Tuomiokirkolle. Aion nyt kulkea oman, osittain virtuaalisen vaellukseni tavallaan vastavirtaan ja tarkoitukseni on saavuttava matkallani henkinen yhteys aina Ylivieskaan asti, jonka kirkon nyt tuhoutuneesta saarnastuolista ehdittiin sanaa julistaa 230 vuotta.
Kuningas Kustaa III käskystä rakennettiin Hämeenlinnan kirkko vuosina 1792-98 samoihin aikoihin Ylivieskan kirkon kanssa, mutta läheinen Vanajan harmaakivikirkko on vanhempaa perua 1400 luvun jälkipuoliskolta.
Rengon Pyhän Jaakon kirkkoa on pidetty pyhiinvaelluskirkkona ja viimeisenä etappina ennen Hattulan Pyhää Ristiä. Rengon kirkon katto sortui 1600-luvulla ja oli pitkään autiona ja Pyhän Jaakon markkinatkin siirtyivät Hämeenlinnaan. Nykyisin asiat on saatettu takaisin vanhemmille urilleen ja elämä kirkon ympäristössä on vilkastunut, joskin vanha vaellusreitti ja Härkätie ovat paikoin hakusissa, mutta kävellen löydettävissä.
Härkätie viistää Loppea luoteisesta kulmasta ja muistuttaa enemmän tiestä kuin häristä. Tie. tietää, tieto. Nykyetymologian mukaan tietää-verbi tulee tie-sanasta. Tätä tietämistä oli aikoinaan Härkätien Lopen metsätaipaleilla.Aaro Hellaakosken runon sanoin: ”Ken tietä kulkee, / se tien on vanki, / vapaa on / vain umpihanki.”
Jos ollaan Lopen metsien aaveista ja pelätystä tappajakarhusta selvitty, lähestytään Tammelan Portaan kylää. Tullaan tärkeään solmukohtaan jossa leikkaavat Loimijoen latvat ja Härkätie. Perimätiedon mukaan Portaassa olisi ollut myös Tammelan suurpitäjän ensimmäinen kirkko. Kappeli kuitenkin lienee lähempänä totuutta, mutta merkittävä paikka kaiken kaikkiaan Härkätien historiassa ja tämän tarinan kertojan elämässä. Pidän sitä jopa henkisen historiani kotipaikkana.
Portaassa Olkkaantien varressa on Härkätien toistaiseksi nuorin metsäkirkko. Kirkon herrana kirkkonsa rakentaja Martti Pura, joka on eläköitynyt Hattulan kunnan johtajan virasta. Hänpä rakensi kivisen kirkon luomuseurakuntansa pyhätöksi alkuseurakunnan tunnuksin. Uskon hänen ennakkoluulottoman esimerkkinsä antavan pontta myös Ylivieskan kirkon uudelleen rakentamiselle.
Kymmenkunta kilometriä matkamme reitiltä sijaitsee Tammelan Pyhälle Mikaelille omistettu 1480-luvulla rakennettu kivinen kirkko, jonka sittemmin laajennetun pyhätön kirkkokäytävä mainitaan maamme toiseksi pisimmäksi, joskin kovin kapeaksi, heti Turun tuomiokirkon käytävän jälkeen, jonne vasta olemme matkalla.
Tällä kuvitteellisella pyhiinvaelluksella haluan herättää kiinnostuksen Härkätietä kohtaan ja innostaa muitakin seikkailulle vuosisatoja kulkeneiden ihmisten pitkään letkaan.
Jatkuu seuraavassa Kotiseutulaisessa!
Matkalähteinäni: Härkätie-toimikunnan: Härkätie / Hämeen Härkätien matkailuopas
Toimittaneet; Jaakko Masonen, Eero Ojanen, Markku Heikkinen. Painettu Karisto Oy:n kirjapainossa 1992.
Sekä omat kokemukseni Hämeen Härkätiellä edestakaisin kulkeneena ja kaksikymmentä vuotta Härkätien varressa Portaassa kesäasuneena.
Forssassa 1.4.2017 Pertti Munck
