Ankea juhlaseura
Häävieraiden miettiminen on varmasti monelle avioituvalle parille vaikea kysymys. Mihin vedetään se raja, ketä kutsutaan. Toinen haluaisi kutsua serkut, ja toinen haluaisi enemmän ystäviä mukaan. Toiselle riittäisi, että paikalla ovat vanhemmat, toinen haluaa myös tädit, sedät, enot ja muut mukaan. Paitsi, että kutsumatta jättäminen on vaikeaa, voinee joku myös loukkaantua siitä, ettei kutsua tule. Avioituminen on monelle taloudellisesti iso satsaus (jopa sellainen, ettei häitä edes järjestetä), joten kaukana ovat ajat, jolloin koko kylä kokoontui moneksi päiväksi hääjuhlien viettoon.
Jeesuksessa maailmaan tullutta ilosanomaa verrataan evankeliumeissa hääjuhliin, joihin vieraat kyllä kutsutaan, mutta lähes kaikki kieltäytyvät kutsusta, kuka mistäkin syystä. Mutta Jumalan kutsu seuraansa, hääjuhliin, on aina runsas ja jokainen saa varmasti kutsun. Kuitenkin kutsu Jumalalta Hänen juhlaansa voi olla joskus helppo ohittaa. Kaikki hyvä, jota elämässä saa kokea, on helppo ottaa itsestäänselvyytenä, tai omien tekojen ansiona. Pyydän sinua tänään pysähtymään ja miettimään, mikä olisi se yksi asia, johon sinua tänään kutsutaan? Mihin kutsuun sinun pitäisi vastata ”kyllä”?
Toisin kuin ihmisten juhlissa, ei kukaan siis jää kutsumatta. Se, mitä olemme, mitä teemme, voimmeko ostaa hyvän häälahjan, tai olemmeko hauskaa seuraa, ei vaikuta siihen onko kutsuttu vai ei. Jumalan kutsu voi tuntua monista ihmisistä jotenkin ankaralta tai vaikealta. Joskus se voi johtua siitä, että kutsuun vastanneet, toiset kristityt, vaikuttavat enemmän hautajaisseurueelta kuin iloisilta hääjuhlijoilta. Liian usein siis muut vieraat, eivät juhlat sinänsä, ovat syy sille, ettei huvita kutsuun vastata. Toisten vieraiden ei kuitenkaan kannata antaa vaikuttaa omaan vastaukseen. Ja häissä tanssilattiakin tarvitsee aina ne ensimmäiset juhlijat, jotta muukin väki innostuu mukaan.
Hääjuhlat, kuten Jumalan seuraaminen, on pohjimmiltaan iloinen asia. Voisiko elämäänsä löytää Jumalan juhlista iloa, vaikka maailma, ja oma elämäkin, näyttäytyvät niin kovin usein raadollisina ja julmina, rakkaudettomina ja rauhattomina.
Juhlien jälkeen harvoin kaduttaa, että tuli osallistuttua. Toivon, että Jumalan kutsuun vastaaminen saa tuntemaan samoin.
Visa Viljamaa
