Minä ja muuttuva ilmasto: Eija Laitinen luotsaa kehitystyötä afrikkalaisille
Afrikan kehittämishankkeita johtava tutkijayliopettaja, FT Eija Laitinen Hämeen ammattikorkeakoulusta (HAMK) näkee Afrikan maailman kestävyyden ytimenä. HAMK:ssa Afrikka-yhteistyötä ohjaa Afrikka-toimenpideohjelma. Yhteistyötä afrikkalaisten kanssa tehdään muun muassa biotalouspohjaiseen maatalousyrittäjyys koulutuksen kehittämisessä. Tässä työssä luonnon kestävyys huomioidaan ja yrittäjyyttä ohjataan ilmastoviisauden periaatteisiin.
Hankkeessa on olennaista keskusteleva yhteistyö ja isompi perspektiivi. Pyrimme ymmärtämään mitä Afrikassa viljely ja toiminen tarkoittaa huomioiden vallitsevat olosuhteet, kuten ilmaston, köyhyydenja kulttuurin. Tarkoitus on tukea vahvasti paikallisesti tekemistä, saada ihmiset soveltamaan omassa ympäristössään omalla tavallaan sitä tietoa ja taitoa, jota meillä on.
Vaikuttavuutta vastuullisella yrittäjyydellä
Eija Laitinen kertoo Afrikan väestön olevan nuorta. Pulaa on niin työpaikoista kuin ruuasta. Maatalouden arvoketjuihin on mahdollista synnyttää paljon työpaikkoja. Koulutuksella maatalousalan osaamista parannetaan ja laajennetaan ympäristöteemoihin.
Kun saadaan aikaan vastuullista yrittäjyyttä biotalouden ympärille, tehdään samalla työtä luonnon kestävyyden eteen ja luontoa kunnioittavalla tavalla. Afrikan mittakaavassa tekemisellä on valtava kerroin vaikuttavuudella luonnon globaaliin hyvinvointiin, jos voidaan jo pelkästään lieventää ilmastonmuutoksen haittoja.
Paikallistaloutta auttavia prosesseja
Afrikkayhteistyössä on mukana 14 yliopistoa eri puolilta Afrikkaa. Tavoitteena on hakea tulevaisuuden ratkaisuja, jotka toimisivat paikallisesti. Tällaiset ratkaisut voivat olla uusia tapoja tehdä asioita, uusia prosesseja tai erilaisia toimenpiteitä, jotka hyödyttävät viljelijöitä ja paikallistoimijoita. Keskiössä on koulutuksen laatu. Yhteistyötä tehdään esimerkiksi kaakaoliiketoiminnan kestävyyden kehittämiseksi, sivuvirtojen käyttämiseksi biokaasun ja biohiilen raaka-aineenasekä metsäkoulujen kehittämiseksi maatalousyrittäjyyden ja -koulutuksen lisäksi.
Meillä Suomessa ei välttämättä ymmärretä, kuinka erilaisessa ympäristössä Afrikassa toimitaan. Siellä on vaikea saada tietoa mahdollisuuksista tai löytää osaamista ympäristöasioissa. Kun ei ole rahaa tai energiaa, toimitaan sen mukaan mitä saatavilla on. Maailman puista iso osa päättyy esimerkiksi polttoaineeksi, jotta saadaan ruoka lämmitetyksi. Puu voisi suojata varjollaan kasvustoa ja turvata sellaista mikroilmastoa, jossa voisi vaikka kasvattaa jotain ravintokasvia, mutta energian tarve ruuan laittoon on välitön. Koulutuksella voidaan paikallistasolle tuoda vaihtoehtoja, toimintamalleja ja uusia tapoja muun muassaviljellä ja hoitaa maaperää siten, että siitä saa ravintoa ja elantoa.
Kun ihminen kyseenalaistaa omia toimintatapoja, voi löytyä uusia, parempia ratkaisuja.
Ihminen on osa luontoa
Eija Laitinen on itse maalta kotoisin. Hän toteaa luonnon olevan ikään kuin itsestäänselvyys. Sen kanssa eletään ja siihen liittyy niin aineellista kuin aineetonta hyvää. Ihmisen riippuvuus luonnosta on tunnustettava, ja sidos maanviljelyn ja ihmisten välillä täytyy nähdä. Luonnosta pitää huolehtia, sillä ihminen ei pärjää ilman sitä.
Maailmalla liikkuminen on vakuuttanut minut siitä, että työtä ilmaston ja luonnon eteen pitää tehdä. Saan olla mukana merkityksellisessä työssä, joka pitkällä aikavälillä tuottaa luonnon ja kestävyyden huomioivia prosesseja. Lyhyellä tähtäimellä sitä vastoin jo ideat, yhteistyö ja ajatuksen ovat eteenpäin vieviä tekijöitä.
Arvopohjaisia valintoja
Tiedon ja toiminnan ristiriita niillä, joilla on mahdollisuus tehdä valintoja, pohdituttaa Laitista. Hänen mielestään emme pysähdy miettimään tekemiemme valintojen vaikutusta tarpeeksi pitkälle. Isossa kuvassa tehdyt ratkaisut eivät ole aina riittäviä.Laitisen mukaan olisi mentävä syvemmälle omissa arvoissa. Kun ihminen kyseenalaistaa omia toimintatapoja, voi löytyä uusia, parempia ratkaisuja. Se ei ole helppoa eikä ole olemassa yhtä oikeaa tietä.
Kaikki oma toimintamme on valintoja, joilla otamme kantaa. Olemme itse esimerkkejä ja malleja maailmalle sen mukaan, mihin sitoudumme. Arvostaessamme ympäristönsuojelua vaatii se meiltä myös työtä sen eteen. Olemme Suomessa onnekkaita, että asioista keskustellaan. Yhdessä tekemällä on saatu jo paljon hyvää aikaan. Olemme esimerkiksi onnistuneet pelastamaan vaarassa olleita lajeja, kuten laulujoutsenen. Samoin metsiä on suojeltu jo paljon. Mielestäni meillä on rooli ja mahdollisuus globaalisti olla mukana viemässä eteenpäin kehitystä kiertotalouden ja kestävän kehityksen osalta. Loppujen lopuksi olemme kaikki samassa veneessä.
Hämeenlinnalaisena Eija Laitinen nauttii liikkumisesta kesät talvet Aulangon puistometsässä. Siellä voi kulkea rantoja pitkin tai astella syvemmälle metsään. Hänelle tuottaa arjen helpotusta, kun ympärillä on kaunista luontoa, missä kulkea.
MetsäAnna
Sarjassamme Minä ja muuttuva ilmasto haastattelemme eri alan ihmisiä pohtien niin henkilökohtaisia kuin yhteiskunnallisia toimia liittyen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Sivuamme henkilöiden omia luonto-mieltymyksiä, -asenteita sekä vaikutusmahdollisuuksia heidän omassa työssään ja elämässään.
