Pieni asia, mutta niin suuri merkitys

Asioiden ajatteleminen toisen ihmisen kannalta ei ole kovin helppoa. Usein nenä on niin täynnä omaa napanöyhtää, että happi tuskin kulkee.  Se on sääli, koska voisimme antaa toinen toisillemme paljon enemmän hyviä hetkiä, jos hetkeksi pysähtyisimme. Ajattelemaan.

Toimitukseen tullut kirja laittoi ajattelemaan. Se ansaitsee tulla isosti esille, vai mitä.

”Olen vaikeasti näkövammainen ja käytän säännöllisesti sote-taksia.

Eräänä iltana palasin kaupungilta taksilla ja pyysin kuljettajaa poikkeamaan R-kioskille. Sehän  sopi  ja hän ajoi taksin R-kioskin pihaan niin, että taksin ovelta oli kioskin ovelle ehkä kolme askelta. Hän nousi avaamaan minulle auton oven ja kävin ostoksilla. Kun palasin, hän seisoi valmiina taksin vieressä ja avasi auton oven minulle heti astuttuani kioskin ovesta ulos. Istuin taksiin ja hän tuli omalle paikalleen.

Sanoin hänelle, että tämä oli minulle sellaisia ainutlaatuisia ylellisyyden hetkiä. Tunsin olevani jotain erityistä, kun hän seisoi siinä taksin vieressä auton ovi avoinna – ihan minua varten.

Vammainen ihminen kokee harvoin hetkiä, jolloin tuntee olevansa positiivisella tavalla jotain erityistä.

Kiitos Sinulle, taksinkuljettaja, kun annoit minulle tällaisen hetken. Kiitin siitä Sinua silloin ja vastasit, ettet koskaan ollut tullut ajatelleeksi asiaa tältä kannalta. Sinulle se olikin varmasti normaalia kohteliaisuutta ja hyvää asiakaspalvelua. Minulle se vain oli paljon enemmän. 

Haluan kiittää vielä tätäkin kautta – ja kertoa tämän kokemukseni, koska teillä, kaikilla kuljettajilla, on mahdollisuus ihan tähän samaan. 

Pieni asia, mutta niin suuri merkitys.

Nimimerkki Onnellinen asiakas”

Voisimmeko me muutkin antaa toisillemme tällaisia hetkiä, Hetkiä, jolloin voisi tuntea olevansa jotain erityistä. Tulevana viikonvaihteena voisimme antaa sellaisen hetken isälle tai isoisälle. Tai vaikka sille naapurin yksinäiselle papalle.

Maire Soiluva
Päätoimittaja