Lapsi ja lintu ja enkeli
Oli lasten tekemä pääsiäispolku. Oli enkeleitä, nukkehahmoja, Raamatun sanaa, kaunista musiikkia. Kerhossa se oli huolella valmisteltu. Kulkija liikuttui. Mikä ihme nyt tuli? Siinähän on vain vanha kerhohuone, kömpelöt nuket, musiikkia kannettavasta ja se tuttuakin tutumpi sanoma. Mutta ilmassa oli taivaallista valoa ja iloa. Kulkijan oli vaikea pidätellä isoa itkua. Arjen riepujen, rekkojen, ja satojen vaatimusten seasta päästiin hetkeksi taivaan puhtaaseen ilmastoon.
Erääseen kastetilaisuuteen saapui piinkovan näköinen, iso mies. Hän näytti motoristilta mustissa, venyneissä nahkavaatteissaan. Hänen ilmettään ei varmaan olisi värähdyttänytkään kova sana, vankila tai konekivääri. Mutta vahva mies liikuttui kastetilaisuudessa, ja kyyneleet tulvivat virtana kasvojen uurteiden yli toimituksen ajan. Pieni lapsi, puhdas vesi, kynttilän kirkas valo, Jumalan Henki, joka sanasta lennähti huoneeseen, kaikki kosketti. Jumalan Henki lensi vaivatta jäätyneen sydämen seinien läpi. Hengen lintu lauleli sydämen saleissa, sulatteli ja lohdutti kovia kokenutta.
Aina välillä ihminen saattaa ajatella elämän hammasrattaiden ruhjoessa, että Jumalakin vain vaatisi voimaa, suorituksia ja onnistumisia. Jos ei onnistu niin saa lain lekasta päähän. Mutta Jumala on erilainen. Jeesus tuli kertomaan siitä. Jeesus kertoi, miten taivaaseen päästään. ”Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.”
Taivaan väki vaikuttaa usein heikolta, epäonnistuneelta ja vaatimattomalta, mutta heillä on vahvimmat voimat koko maailmassa. ”Minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa”.
Lapset ovat esikuvia ja enkeleitä kulkee keskellämme.
Heini Kataja-Kantola
Kirjoittaja on runoileva perheenäiti, A-kanttori ja arjen ihmeistä innostuva
