Ruoka

Vohvelin anatomia

Tällä kertaa on syrjähypyn aika ja poistumme burgerien maailmasta vohvelien, tai voffelien tai vahlujen pariin. Forssassa noin kolme kuukautta sitten ovensa avannut Voffeli Kahvila on saanut huikean startin, jossa vohvelit saavat kyytiä viihtyisän, valoisan ja retrohenkisen kahvilan sisuksissa. Kotiseutulainen jalkautui jälleen kentälle katsastamaan mistä moinen hype on lähtenyt ja mistä he ovat saaneet syntymään moisen kuhinan.

Vohvelin anatomia | Ruoka | Kotiseutulainen

Voffeli Kahvila on Onni Luomalan, hänen äitinsä Jaanan ja hänen puolisonsa Antin pyörittämä paikka, jossa taide, retrohenkisyys ja lähituotetuista raaka-aineista rakentuvat voffeli-ihanuudet lumoavat Kartanonkadun kulkijoita kuin Casanova naisia charmillaan. Tarjolla on niin makeaa kuin suolaistakin voffelia, ja uusia variaatioita on tulossa. Varoitus tuhdeista voffeleista on kantautunut korviini, ja sen myötä testataan nyt Nyhtöpossuvoffelia.

Tarjolla olisi myös perinteistä hillovohvelia tai lohivohvelia, mutta urbaanin ympäristön kasvattamana petona possu kuulostaa ainoalta oikealta vaihtoehdolta. Jo sisään astuessa kahvilaan lämmin tunnelma hiipii luokseni täräyttäen ensimmäisen jabin ystävällisyyden muodossa, kun työvuorossa oleva Antti hurmaa jonossa olevia asiakkaita palveluhenkisyydellään ja voffeliasiantuntemuksellaan. Antti kertoo, että vohvelien teko on saanut alkunsa jo 1500-luvulla, jolloin joku sai päähänsä yhdistää kaksi kuumaa rautaa ja laittaa näiden väliin taikinaa paistumaan. Siitä, tuleeko vohveli Saksanmaalta, Hollannista vai Ranskasta, voidaan jättää tässä jutussa mielikuvituksiemme varaan, mutta sen me tiedämme, että vohveliraudan patentoija Cornelius Swarthout sen virallisesti keksi, ja se patentoitiin 24. elokuuta 1869. Aika kuluu yllättäen sukupolvien ohi, mutta on hienoa, että Forssa on saanut ensimmäisen vohvelikahvilan jo nyt, uuden maailman ajan alussa 2021.

Antti hurmaa jonossa olevia asiakkaita palveluhenkisyydellään ja voffeliasiantuntemuksellaan.

Vohvelin anatomia | Ruoka | Kotiseutulainen

Äijävohvelia maistamassa

Nyhtöpossuvohvelin voi luonnehtia Antin mukaan olevan “äijävohveli”. Sisään tullessa ajattelin, että miksi vohveli, joka on kääritty vohveliin, maksaa 8,50€, mutta annoksen tullessa luokseni asia käy selväksi. Jos päätyy ottamaan sekä suolaisen, että makean voffelin, kannattaa varautua asioimaan tyhjällä vatsalla ja kiire kannattaa jättää kahvilan ulkopuolelle. Vohvelia täydentämään lautasella on raikas salaatinlehti, kirsikkatomaatteja, kurkkua ja Onnin kehittelemä omaleimainen perunasalaatti, joka lumoaa kuohkeudellaan ja raikkaudellaan, voittaen tämän salaatin alalajeihin totuttautumattomankin ihmisen puolelleen silmän ja suun käänteessä. 

Voffelikahvilassa pyritään käyttämään paikallistuotantoa niin pitkälle kuin se on mahdollista. Lohivoffeli saa sydämensä aamulla Aspin veljeksiltä Forssan torilta noudetusta lohesta, perunat on luomuviljeltyjä ja käsinkuorittuja, ja vihannekset tulevat Koskella toimivan Kimmon Vihanneksen toimittamana. Nyhtöpossu noudetaan joko Kimmolta tai Humppilan Kotipalvista. Kananmunat ohjautuvat pääasiassa kotitiloilta, silloin kun niitä on saatavilla. Tällainen raaka-ainepolitiikka ei voida laskea muuta kuin hyveeksi.

Antin kertoessa tarinoitaan samalla kun hän palvelee Anua, Heidiä ja tämän pikkuruista Nella -tytärtään, kysyn hurmaavilta naisilta, mikä heidät toi Voffeli Kahvilaan. He kertovat asioivansa paikassa ensi kertaa ja että he ovat saapuneet paikalle viidakkorummun kuminan ohjaamana. He saavat pöytäänsä yhden perinteisen hillovohvelin, sekä testiannoksena jäätelövoffelin, joka näyttää kuuman päivän päätöksen hetkellä pikamatkalta paratiisiin. 

Vohvelin anatomia | Ruoka | Kotiseutulainen

Loppuvastuksen aika

Antti tuo Nyhtisvohvelin käsieni kosketeltavaksi, silmieni rakasteltavaksi ja suuni syövereihin hukkuvaksi. Tämä annos on tuhti, ja totean mielessäni hintalaatusuhteen olevan nyt jossain sfäärissä, jota en tiennyt vielä olevan olemassa. Annos on niin tuhti, että jälkiruoaksi aion nauttia kotiterassillani vain lasillisen punaista jumaljuomaa, koska makean version palaan koittamaan toisena päivänä. Annos on täyttävä, siitä henkii tekijänsä rakkaus tekelettä kohtaan, ja pienen voffelin historiaan keskittyvän keskustelumme aikana nyhtöpossuvoheli katoaa tästä maailmasta paremmille laitumille vatsani sulateltavaksi. Vohveli voi hyvinkin olla tulevaisuuden tuote, jonka varaan Forssa voi rakentaa jotain pysyvää, vahvaa ja yhdistävää. Se jos jokin on kannustava ajatus. 

Teksti ja kuvat Matti Paavilainen

Aiheeseen liittyviä juttuja