Laskiaissunnuntai
Vuodenajat ovat aina inspiroineet taiteilijoita. Moni tuntee Vivaldin neljä vuodenaikaa. Varsin tunnettu on myös sveitsiläisen lääkärin ja kirjailijan Paul Tournierin kirja Elämän vuodenajat. Kirjassaan Tournier pohtii elämän ja luonnon kiertokulkua ja pohtii, että elämässä vuodenajat eivät aina seuraa kronologisesti toisiaan. Joskus syksyn jälkeen voi tulla kevät.
Millainen elämän vuodenaika tai vuoden kohta voisi laskiainen olla. Vuoden kierrossa Suomessa laskiainen ajoittuu sydäntalveen. Talvi on kauneimmillaan, toivottavasti. Valoa on jo paljon, mutta on kylmää. Kirkon vuoden kierrossa se aloittaa pääsiäisen ajan ja aloittaa pitkän matkan kohti ristiä ja ylösnousemusta.
Entä elämän vuodenaika. Syksyä pidetään luopumisen ja kuolemisenkin aikana, kevättä syntymisen ja heräämisen aikana. Tournier kertoo kirjassaan professorista, joka 80-vuotiaana sai kohdata Jumalan ja kuvasi elämäänsä: ”olen vastasyntynyt, elämäni alkaa nyt”. Voisiko laskiainen olla matkan aloitus? Matka kohti jotain, jonka päämäärä ei ole vielä edes kirkastunut, mutta jota kohti päätän kulkea ja valmistautua vastaanottamaan mitä tuleekaan. Matka kylmästä kohti lämpimämpää. Matka yltäkylläisyydestä kohti yksinkertaisempaa. Matka hämärästä kohti kirkkautta.
Ensimmäisiä kristittyjä kutsuttiin ”sen tien kulkijoiksi”. Hän, joka kutsui ja lähetti kulkemaan, oli itse se tie. Siksi tuo matka itsessään on myös päämäärä.
Laskiaisen evankeliumin ensimmäiset lauseet lupaavat tähän matkaan tärkeimmän: ”Kun he sitten nousivat Jerusalemiin vievää tietä, Jeesus kulki muiden edellä”.
Ari Tähkäpää
Kirjoittaja on hiippakuntasihteeri ja yrittää sanoittaa sanoittamatonta ja koskettaa näkymätöntä
