Mitä kuuluu, Koijärvi?

Istuin luennolla Itä-Suomen yliopistolla, kun valkokankaalle heijastettiin kuva Koijärvi-liikkeen aktivisteista. Oli Koijärvi-liikkeestä mitä mieltä tahansa, sen merkitystä Suomen ympäristöhistoriassa ei voi kiistää. Kuten tiedämme, myös vihreän liiton juuret johtavat Koijärven padolle. Sittemmin ympäristöasioita on opittu hoitamaan jokseenkin sopuisammin ja ympäristölainsäädäntö kattaa myös sosiaalisten vaikutusten arvioinnin 1970-lukua paremmin.

Ei tainnut Koijärven kahlekuningas Ville Komsi tai ulkoministeri Pekka Haavisto arvata, kuinka suuren saappaan jäljen opiskelijoiden tempaus jättäisikään jälkeensä. Pian Koijärvi-liikkeen jälkeen Suomeen perustettiin ympäristöministeriö ja nykypäivänä luontopolitiikka on aivan keskeinen osa päätöksentekoa.

Päättyvällä hallituskaudella luonto on ollut eduskunnan suuren salin puheenaiheena historiallisen usein. Tähän lienee syynä tutkijoiden vakava viesti luontokadon kiihtymisestä ja kansainväliset sopimukset luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi.

Luonnonsuojelulakia on uudistettu, kiertotaloutta edistetty, kaivoslain suurimpia porsaanreikiä tukittu, ilmastolakia päivitetty ja luonnonsuojelun rahoitusta lisätty tuntuvasti. Helmi-elinympäristöohjelman avulla on ennallistettu arvokkaita luontokohteita ja perustettu uusia luonnonsuojelualueita.

Tästä kaikesta huolimatta luonto niin Koijärvellä kuin muuallakin Suomessa on jatkanut köyhtymistään. Yksi suurimmista uhista luontomme monimuotoisuudelle on etenevä ilmastonmuutos, jonka vuoksi ilmastoa ei voi erottaa luontokeskustelusta. Joka yhdeksäs lajimme on uhanalainen ja YK:n biodiversiteettistrategian suojelutavoitteeseen on vielä kosolti matkaa.

Suojelemalla luontoa suojelemme itseämme. Äänestä kevään vaaleissa luonnon puolesta.

Maija Kranni

Eduskuntavaaliehdokas (vihr.)