Kiitos kannustuksesta!
Joskus tapahtuu virheitä, unohduksia ja ihan vaan tavallisia mokia. Meille kävi niin – liekö kesän helle vaikuttanut valppauteemme, mutta Kotiseutulaisen luuraajat unohtuivat. Kuponki tuli lehteen, mutta ukkelit jäivät kesälomille. Nyt ne kyllä ovat jo palanneet lomilta ja luuraavat jälleen lehden sivuilla.
Toki me pahoittelemme asiaa. Mutta kummallisesti se meidän mokamme kääntyi iloksi.
Kiitos kaikista puheluista ja viesteistä, joita asian tiimoilta saimme. Kukaan ei haukkunut, päinvastoin moni kertoi Kotiseutulaisen odotuksesta, kannesta kanteen lukemisesta ja lehden tärkeydestä. Moni kertoi miten hauskaa luuraajien etsiminen on ja miten joskus jopa naapuri kutsutaan apuun, kun luuraajat ovat niin hyvin piiloutuneet.
Kukaan soittajista tai viestin laittajista ei murissut, haukkunut tai nurissut. Kaikki olivat ymmärtäväisiä – tällaista sattuu. Ihmiset olivat ystävällisiä. Se tuntui kaikesta omasta harmituksesta huolimatta hienolta, oli mukava keskustella lukijoiden kanssa.
On niin tärkeää saada palautetta työstään. Olipa sitä sitten toimittaja tai vaikka taksikuski, kaupan kassa tai terveyskeskuksen vastaanottoapulainen. Jokainen tarvitsee joskus kannustusta, kiitosta ja positiivista huomiota. Jokainenhan tietää sen, ettei työ ole aina herkkua, joskus on raskaitakin päiviä. Mutta siitäkin tulee hyvä mieli, kun sitä positiivsta palautetta antaa ja näkee, kuulee, miten hyvä mieli toiselle tuli.
Eikä se maksa mitään. Se edellyttää vain, että näemme toisemme. Olemme toisillemme läsnä vaikka vain pienen hetken. Ystävällisyys ruokkii ystävällisyyttä – se on myös ainoa keinomme kamppailla kyynisyyttä ja kylmyyttä vastaan. Sitäkin on ihan tarpeeksi ympärillämme, mutta pannaan yhdessä hanttiin. Kyllä me osaamme olla ihmisiä toisillemme, jos vain tahdomme.
Maire Soiluva
Päätoimittaja
