Ihmiset

Susanna Luoto toivoo kotisaattohoidon yleistyvän

”Perjantaina 12. helmikuuta isä oli vielä valveilla, kunnes illalla hän vaipui uneen. Viime yönä kahdelta isä pääsi äidin luokse. Tyttäreni Sonjan kanssa puimme papan, sidoimme pään, peittelimme ja istuimme hiljaa”.

Susanna Luoto toivoo kotisaattohoidon yleistyvän | Ihmiset | Kotiseutulainen

Susanna Luoto muistelee haikeana Jouko-isäänsä, joka sai 50-vuotislahjaksi Kontio-polkupyörän.

Näin loimaalainen Susanna Luoto kirjoitti maanantaina 15. helmikuuta Facebook-päivityksessään isänsä Jouko Luodon kuolemasta.

Susanna Luoto hoiti keuhkosyöpää sairastaneen isänsä loppuun asti. Helmikuun alussa Loimaalla  toimintansa aloittaneen avosairaalan ansiosta saattohoito kotona on mahdollista.

− Isän hartain toive oli, että hän saa olla loppuun asti kotona.  Hän luotti, että osaan hoitaa häntä parhaiten. Tämä oli suuri luottamus minua kohtaan. Isä koki kauniin kuoleman, Susanna Luoto sanoo kyyneleet silmissä.

Hän sanoo kotisaattohoidon olleen läsnäoloa ja rakkautta 24/7 sekä kivunhoitoa.

− Kivunhoidosta sovittiin avosairaalan lääkärin ja hoitajien kanssa. Annostelin lääkkeet annettujen ohjeiden mukaan.

Jouko Luoto oli syntynyt 1952 ja hänen vaimonsa Ulla Luoto 1951. Tytär sanoo kyyneleet silmissä, että vanhemmat lähtivät liian nuorina, liian varhain.

Susanna Luoto saattohoiti myös marraskuussa 2017 keuhkosyöpään kuolleen äitinsä Ullan.

− Moni kysyi, miksi. Kyllähän hoito-osastolle olisi päässyt. Tämä oli minun valintani, enkä kadu sitä, vaikka kyse on henkisesti ja fyysisestikin raskaasta työstä. He antoivat minulle elämän. Tämä oli minun viimeinen kiitollisuuden osoitus heille,  Luoto sanoo.

”Isäni luotti, että osaan hoitaa häntä parhaiten. Tämä oli suuri luottamus minua kohtaan.”

Läheinen aistii kivut parhaimmin

Susanna Luoto sanoo isänsä olleen tyypillisen suomalaisen miehen. Hän ei valittanut eikä näyttänyt tunteitaan. Tytär aisti ne ilmeistä, eleistä ja käytöksestä. Ärtymys saattoi johtua kivuista tai ahdistuksesta.

− Äitini kertoi, minkälaiset hautajaiset hän haluaa. Isä ei. Hän ei halunnut puhua kuolemasta. Sanoi vaan, että kuolema ei pelota. Isälle riitti minun läsnäolo ja lääkitseminen.

Joulukuun 9. viime vuonna Luoto sai diagnoosin pitkälle edenneestä keuhkosyövästä. Kasvain oli levinnyt henkitorven ympärille.

Lokakuun lopussa viime vuonna Luodolta lähti ääni. Isänpäivänä hän sai yskänkohtauksia.

− Minulle tuli etiäinen, että kaikki ei ole hyvin. Keuhkosyöpä ei antanut aiemmin oireita. Paitsi, että välillä oikea olkapää särki. Se saattoi johtua olkäpäähän säteilleestä palleakivusta, Luoto sanoo.

Luodon mukaan nykyajan ongelma on, että kuolemasta ei puhuta avoimesti. Vaikka se on jokaisen kohdalla väistämätöntä.

− Ihminen viedään sairaalaan. Odotetaan soittoa, milloin loppu on lähellä. Sitten voidaan mennä läheisen luokse pitämään kädestä, kun hän lähtee ajasta ikuisuuteen.

Vaikka Luoto toivoo, että kotisaattohoitoa olisi enemmän, hän sanoo, että kaikista siihen ei ole. Eikä tarvitsekaan.

− Mutta on hienoa, että avosairaalan ansiosta tähän on mahdollisuus niille, jotka haluavat ja pystyvät olemaan loppuun asti läheisensä luona.

 Luodon kipulääkitys vahvistui koko ajan. Aluksi kapseleita ja sitten mixtuuraa, kun nieleminen oli vaikeaa. Lopuksi asennettiin morfiinia annosteleva kipupumppu.

− Avosairaala tekee hienoa työtä. Arvostan henkilökuntaa suuresti. Heille sai aina soittaa ja yöllä osastolle. Henkilökunta kantoi huolta myös minun jaksamisestani, Susanna Luoto kiittää.

Mahdollisimman normaalia elämää

Susanna Luoto sanoo, että hän perheineen vietti mahdollisimman normaalia elämää isänsä luona.

− Koska olin 24/7 isän luona, perheeni kävi täällä syömässä. Katselimme isän kanssa televisiota ja juttelimme.

Luodon perheeseen kuuluu avomies Petri sekä 6-vuotias Viivi, 8-vuotias Onni, 17-vuotias Sonja ja 19-vuotias Sanni. Sonja oli äitinsä apuna pappan luona.

Kun Susanna Luoto kertoi isänsä kotisaattohoidosta ystävilleen, osa kannusti Susannaa kouluttautumaan hoitoalalle. Mutta tämä ei kuulu Luodon suunnitelmiin.

Sen sijaan Susanna Luoto tyhjentää vähitellen vanhempiensa kerrostaloasuntoa, missä Luodot asuivat vuodesta 1986 lähtien.

− Äitini säilytti kaiken. Tuotteiden pahvilaatikotkin. Posliinikissat lähtevät mökille, Luoto sanoo.

Kaikille annettava mahdollisuus

Susanna Luoto on yrittäjä, joka jäi hoitamaan isäänsä. Tämä tiesi hänelle palkatonta aikaa. Mutta Luodon mukaan kaikkea ei voi mitata rahassa.

− Aamupäivät teen töitä Loimaan Autohuollossa. Muun muassa puran kuormia ja hyllytän tavaroita. Iltapäivällä teen töitä hoitolassani Susannan hyvinvointi. Maaliskuussa avasin Sielun Enkeli-kaupan, jotka toimivat saman katon alla.

Luoto toivoo, että ihmiset miettisivät läheisensä kotisaattohoitoa. Apu on puhelinsoiton päässä, jos ei jaksa.

− Sairaalan osastot ovat täynnä. Tämä vapauttaisia tilaa hoito-osastoille, Luoto miettii.

Maassamme ollaan valmistelemassa saattohoitovapaata. Elinkeinoministeriö on lähettänyt lausuntokierrokselle tätä koskevan uudistuksen.

Uudistus perustuu EU-direktiiviin ja sen on tarkoitus tulla voimaan ensi elokuussa.

Palkaton saattohoitovapaa olisi viisi päivää. Media uutisoi asiasta 2. huhtikuuta.

Teksti ja pääkuva: Sari Keskitalo, muut kuvat Susanna Luodon kotialbumista.

Aiheeseen liittyviä juttuja