Juhannusvihtaa valmistamassa

Tämän arvostetun peseytymisvälineen alkuperää kukaan ei varmaksi tiedä, mutta se tiedetään, että muinaisessa Egyptissä, suuren ja mahtavan Rooman höyryhuoneisssa ja venäläisissä banjoissa vasta on heilunut jo vuosisatoja. Pohjois-Amerikassa intiaanit valmistivat vihtansa lehmuksesta, söivät kuivia sieniä ja vetäytyivät savumajoihinsa karkottamaan pahoja henkiä ja harjoittamaan toimiaan. 

Vihdantekijä Jukka Haaralan kanssa mietimme, että on epätodennäköistä, että amerikkalainen intiaanimies olisi ratsain saapunut karuun Skandinaviaan ja kertonut suomalaiselle metsämiehelle vastomisen saloista. Taustalla on oltava jotain muuta, koska eri kulttuureissa, jotka ovat eläneet toisistaan tietämättä, on vihdottu. Erään version mukaan Ruotsin hallitessa maatamme vihta olisi saapunut Härkätietä pitkin Forssan torille. 

Mene ja tiedä. 

Kuuluu kaikille

Vihta on paitsi peseytymisväline, kansaperimätieto meille kertoo, että sitä on käytetty myös lääkinnällisiin tarkoituksiin, sillä pajuvihdan uskottiin toimivan asperiinin tavoin parantaen mm. tulehduksia. Kun elämme aikana, jolloin osoittavat ja syyttelevät sormet heiluvat herkästi kulttuuriomimisen nimissä, emme me suomalaiset voi sanoa, että vihta kuuluisi meille tai että se olisi tullut tähän maailmaan olevaksi juuri Suomen metsistä. Vihta kuuluu kaikille, joilla on pääsy lehtevän puun äärelle. 

Vihtoja on moneen lähtöön 

Vihtoja on monenlaisia. On talvivihtaa, joka valmistetaan loppukesän kasvaneista koivun oksista ja kestää useamman käyttökerran. Katajavihta taas vaatii kunnollisen keitetyssä vedessä pehmentämisen ja se, miten havuvihtaa käytetään, pysyköön tässä artikkelissa arvoituksena. On suolavihtoja, joiden tekeminen vaatii syvempää osaamista ja Jukan mukaan se sopii parhaiten “vanhoille äijille”. Paikallinen Vorssan vihta, joka tunnetaan myös nimellä pilluvihta, on kapistus jonka käyttöön vaaditaan saunan lisäksi vaimo ja loput voidaankin jättää mielikuvituksen varaan. 

Kokeiltava on

60-vuotias Jukka Haarala, jonka tapasin Forssan torilla, on valmistanut vihtoja jo yli 5 0vuotta ja hän avaa meille nyt vihdan tekemisen salat. 

Vihdan tekeminen on perimätiedon välityksellä opittava asia ja Jukan mukaan “vaikka mä kuinka selittäisin tän asian sulle, niin sä et sitä osaa oikein kirjoittaa”, mutta ajattelen että yrittänyttä ei laiteta. Nyt keskitytään juhannusvihdan, eli kertavihdan tekoon.

On vihdan valmistamisohjeiden ensimmäisen rastin paikka. On tärkeää tietää, että koivun oksien kerääminen ei ole jokamiehen oikeus ja lupa raaka-aineiden keräämiseen tulee aina kysyä maanomistajalta! Näin on kirjattu lakiin ja tätä meidän tulee kunnioittaa. Luvatta rakennetun vihdan karma saattaa muuten puraista odottamattomalla hetkellä. 

Vitaksella vihta sidotaan

Juhannusvihdan raaka-ainekset ovat alkukesän hieskoivu, josta tehdään vitas, jolla vihta siis sidotaan. Rauduskoivun oksat lehtineen ovat se, josta vihdontaan käytettävä osa rakennetaan.

Tämän lisäksi tarvitaan puukko, tukevat sakset ja nahanpalanen, jolla vihdan kahvaksi jäävä osa nuollaan puhtaaksi lehdistä ja pienemmistä oksista. 

Vitas pitää tehdä tuoreeltaan ja siihen tehdään sormituntuman mukaan jenka, jota ei saa päästää löystymään tehdessä ja tämä on tärkeää, kun sidontaa suoritetaan. 

Juhannusvihdan rakentaminen alkaa siten, että siistityt ja esivalmistellut oksat asetellaan pöydälle lehtien vaaleampi osa, ei alapuoli kohti kattoa. Noin 400 mm pitkät oksat asetellaan rauhaisasti ja vihta alkaa hiljalleen muodostua. 

Tämän jälkeen käytetään hieman lyhempiä, n. 300 mm pitkiä oksia tuomaan vihdalle tuhdin sydänosan. Noin puoleen väliin saavuttua, aletaan oksia latomaan lehtien vihreämpi puoli kohti kattoa. Kun määrä on sellainen, että kahva alkaa muodostua, nämä otetaan kouran sisään, jolloin mitataan vihdan käteen sopivuus. 

Kahvan osan tulee olla sellainen, että sen kuitenkin saa pidettyä tukevasti kädessä. Seuraava vaihde vaatii apuvälineeksi joko kiristysremmin, nippusiteen tai kumilangan, joilla kahva laitetaan odottamaan vidasta. 

Tämän jälkeen vihdan pää leikataan siistiksi esim. puutarhasaksilla tai puukolla, jotta vihdan ulkomuoto pysyy siistinä. Seuraava vaihe on vitas, eli puuköydös, jolla vihdan kahva sidotaan. Tämä osa tulee olla hieskoivua, joka kuorinnan jälkeen asetetaan jalan alle ja toisesta aletaan vääntämään oksaa jengalle, josta syntyy köysimäinen vidas vihdalle. Vidaksen ollessa valmis, se pujotetaan oksien välistä, lukitaan ja viimeistellään sen jälkeen kahva oman mielen mukaisesti.

Tekijänsä näköinen

Jos tämä vaihe tuntuu liian vaativalta, voi tässä vaiheessa turvautua myös kumilenkkeihin tai nippusiteisiin. Jukan mukaan vihta on aina tekijänsä näköinen, ja sen valmistamista ei tule ottaa liian vakavasti.Hauskuus pitää olla mukana ja mieli virkeä kun vihtaa valmistetaan! Vihdan valmistamisen jälkeen jää enää jäljelle saunan lämmitys ja itse vihtominen, joka tulee suorittaa kevyellä kädellä koska varhaisen kesän koivu ei ole vielä kerinnyt vahvistua kestävimmilleen. 

P.s. Jos vihdan tekeminen ei houkuttele, voi kunnollisen vihdan käydä aina hakemassa Jukalta, jonka voit löytää kesäiseltä Forssan torilta ja toisinaan seutukunnan muiltakin kesätoreilta.

Teksti ja kuvat Matti Paavilainen