Erityislapsen perhe-hoito on arvokasta jokaiselle osapuolelle
Kun jo tavallisessakin lapsiperheessä arki on monesti kuormittavaa, sitä se on varsinkin erityislapsiperheessä. Vanhemmille ei lomaa ole suotu, sillä lapsi tarvitsee huoltajia jo pieniinkin perusasioihin aamusta iltaan joka päivä. Erityislapsi ei ehkä kykene itse vessaan, pysty syömään tai pääse liikkumaan perusterveen verrokkinsa tavoin. Tällöin huoltaja on käytännössä kiinni lapsensa hoidossa kaiken liikenevän ajan.
Onni ja Luukas possunpoikasta ihmettelemässä (kuva julkaistu Onnin, Luukaksen ja heidän vanhempiensa luvalla).
Kun miettii, että jo yhden illan vapaa velvollisuuksista olisi juhlaa, viikonloppu kerran kuussa on jo luksusta. Sitä tarjoavat ne mahtavat tukiperheet, jotka ottavat lapsia luokseen säännöllisesti. Onneksi heitä muutamia löytyy, mutta valitettavasti ei tarpeeksi. Tarve perhehoitopaikoille on huutava. Tällä hetkellä paikkaa voi joutua odottamaan kauan tai itse tukiperhe sijaitsee kaukana.
Yksi pelastavista perheistä on Anniinan perhe, jonka koti toimii perhehoitopaikkana 13-vuotiaalle Onni-pojalle. Onni on cp-vammainen ja tarvitsee paljon apua toiminnoissaan. Anniinan perhe on saanut Onnin luokseen noin kerran kuussa jo vuoden ajan. Onnin äiti Krista on ikionnellinen, että Onnilla on paikka, jonne pääsee poikakin lomalle heidän omasta arjestaan kotona.
Onnin perhehoitajina Anniinan perhe kokee saaneensa paljon. Itse Anniinalla on lähihoitajan koulutus ja kokemusta niin vammaispuolen työstä kuin perhehoitajana toimimisesta. Hän kokeekin pääsevänsä perhehoitoviikonloppuisin toteuttamaan ammatillista osaamistaan, mikä tukee hänen omaa itsetuntoaan ja identiteettiä. Anniina nimittäin pyörittää suurperheen arkea äitinä kuudelle lapselle. Sivustaseuraaja voi vain ihmetellä, kuinka suuri sydän on ihmisellä, joka tämän lisäksi ottaa vielä yhden erityislapsen luokseen kerran kuussa. Erityistä sekin, omalla laillaan.
Onnin tulo perheeseen on aina odotettu tapahtuma ja siitä kisaillaan, kuka saa mitäkin Onnin kanssa touhuta. Onni on Anniinan mukaan valloittava persoona ja iloinen poika, josta myös on ihana päästä heille viikonlopuksi. Erityislapsi opettaa paljon elämästä ympärillä olevilleen. Anniinan omat lapset ovat päässeet näkemään erilaisuutta, ja siten ymmärtävät siitä nyt enemmän. Omaa terveyttään saattaakin arvostaa eri lailla, kun tajuaa, ettei kaikki ole itsestään selvää.
Ja Kristan, Onnin äidin, ajatukset hoitoperheen olemassaolosta… ”On vaikea sanoin kuvata, kuinka tärkeä tukiperhe meille on.”, hän kertoi. Tukiperhe todellakin antaa vanhemmille hengähdystauon. Tämä on ensiarvoisen tärkeää ajateltaessa huoltajan omaa hyvinvointia ja jaksamista. Pienikin breikki auttaa enemmän kuin uskoisikaan. Onnin vanhemmilla ei ole omaa tukiverkostoa, johon turvata Onnin tilanteessa. Anniinaan Krista voi luottaa täysin, ja hän tietää Onnin olevan luotettavissa, osaavissa ja välittävissä käsissä. Tällaisen tilanteen soisin kaikille erityislasten vanhemmille, tukiperheen sulautumisen osaksi ydinperhettä.
Osallisena Anniinan perheen arjessa Onni saa kokea iloa ja hauskoja hetkiä sekä vaihtelua omaan kotiarkeen. Tukiperheissäkin eletään ihan tavallista arkea tavallisissa kodeissa. Mitään erikoista sirkusta ei hoitoviikonloppuina tarvitse tarjoilla, vaan perustekeminen yhdessä riittää. Anniinan perheessä jo pelkkä liikkeelle lähteminen koko porukalla ei taidakaan käden käänteessä käydä.
Tukiperheiden olemassaolo on ensiarvoisen tärkeää. Tukiperheitä tarvitaan ja sellaisena olemisesta saa korvausta. Tukiperheeksi koulutetaan ja tukea on saatavilla. Jos asia kiinnostaa, voit etsiä esimerkiksi hakusanalla perhehoitajakoulutus lisää tietoa tukiperheeksi ryhtymisestä.
Teksti AM