Hauska harrastus

Nyt, kun ei voi oikein muuta harrastaa, kuin ulkoilua, on hyvä mahdollisuus hyödyntää tätä.

Nimittäin kun lumi sulaa, alkaa roskat paljastua kadun vieriltä, puskien juurelta, puistoista ja niin edelleen.

Pussi mukaan, hanskat käteen ja luonto kiittää. Jos haluaa, voi veistellä kepistä terävän ja sillä pistellä roskla pussiin tai jopa ostaa sellaisen kätevän nappaajan. 

Ja jos homma käy tylsäksi, voi aina päässään kehitellä tarinoita siitä, mitä on tapahtunut, kun puskan alla makoilee yksinäinen tennissukka. Tai hangen alta on paljastunut kesäinen läpsy-jalkine. Mitä mietti vanhempi, joka roiskasi käytetyn vauvan vaipan puiston penkin alle? Entä oliko se ensilempeä, kun kalsarit unohtui puskaan – vai liekö jokin pieni vahinko siinä sattunut.

Ihmisluontoa on joskus niin vaikea ymmärtää. Ettei sitä kannata edes yrittää. Että kun roskis on siinä vieressä, niin miten siihen on penkin toisesta päästä niin epätoivoisen pitkä matka, että ennemmin nakkaan roskan maahan.

Roskien keräily tulee raskaaksi, jos on vihainen jokaiselle roskaajalle. Puuhaa jaksaa paremmin, kun kuvittelee hauskoja sattumuksia, suuria tragedioita, draamoja tai ihan tragikoomisia juttuja. Kun yhtäkään syyllistä ei kummiskaan kiinni saa, niin mitä niitä miettimään. Ennemmin ajattelee vaikka sitä, etteivät linnut tai muut luontoelukat saa itselleen vahinkoa niistä roskista ja tekee siis monella tavalla itselleen ja muille hyvän työn, kun kerää roskat pois.

Nimimerkki  Kävelijä