Koulun kattaus kulki keitoista tortillaan
Suomen maatalousmuseo Sarka kertoo näyttelyssään kouluruokailun vuosikymmenistä.
Näyttelyssä on kuvia 1910-luvulta alkaen ja ruokalistoja seuraavalta vuosikymmeneltä lähtien, jolloin monella paikkakunnalla tarjoiltiin varattomien perheiden lapsille ilmaiseksi lusikoitavaa ruokaa. Useimmiten koululaisilla olivat omat eväät mukana.
– Ennen lakisääteistä kouluruokailua eväät saattoivat johtaa sosiaaliseen erotteluun ja kiusaamiseen, Sarka-museon näyttelyamanuenssi Maileena Vaajoensuu kertoo.
Etenkin maaseudulla varakkaampien perheiden vanhemmat saattoivat avustaa koulukeittoloita ja toimittaa ruokatarpeita suoraan niille.
Kriisiaika herätti huolen lasten hyvinvoinnista. Laki maksuttomasta kouluruokailusta säädettiin vuonna 1943.
Vielä 1950-luvulle saakka koululaisten piti kuitenkin tuoda mukanaan maidot ja leivät, mikäli perheen taloudelliset resurssit siihen riittivät. Kouluruokailu oli edelleen keittopainotteista, mutta seuraavalla vuosikymmenellä haarukoille ja veitsille löytyi enemmän käyttöä.
– Keittojen ja puurojen rinnalle tulivat pataruoat, perunat ja kastikkeet. 60-luvulla tehdasvalmisteinen makkara alkoi olla yleinen ruoka kouluissa, ja joitakin juurespalojakin saatettiin tarjoilla, Maileena Vaajoensuu kertoo.
Vasta 1970-luvulla huomiota alettiin kiinnittää allergioihin ja erikoisruokavalioihin.
Lukioihin kouluruokailu tuli lakisääteisesti vasta vuonna 1983. Tosin monet lukiot olivat jo aiemmin tarjonneet maksutonta ruokaa opiskelijoille.
Nousukauden aikaan ruokalistat monipuolistuivat, ja sen ajan brändinä olivat esimerkiksi broilerinkoivet. Kansainvälisiä tuulia haisteltiin mm. italialaisesta ruokakulttuurista, joka nosti spagetin ruokalistoille.
– Broilerin koivet katosivat ruokalistoilta laman vuoksi 1990-luvulla, tilliliha ja veriletut siksi, että lapset eivät pitäneet niistä.
Tortillat ja lasagne tulivat kouluihin 2000-luvun alussa.
Maileena Vaajoensuu kertoo olevansa henkilökohtaisesti vaikuttunut kouluruokajärjestelmästä sen tasa-arvoistavan vaikutuksen vuoksi.
– Kaikki lapset sosiaalisesta tai taloudellisesta asemasta riippumatta saavat syödä saman aterian yhdessä saman pöydän ääressä.
Omat kouluruokailuhetkensä Vaajoensuu muistaa mukavina ja sosiaalisina tilanteita. Pääosin.
– Kalapuikot olivat huippuhyviä samaten kuin lihapullatkin, mutta oli ahdistavaa, kun lautanen oli aina pakko syödä tyhjäksi. Meillä olikin tapana piilottaa lautasen alle se ruoka, jota emme jaksaneet syödä. Keittopäivien varalta kehittelimme erilaisen systeemin eli joimme porukalla maitopurkit tyhjiksi ja siirsimme salaa sopat niihin, Vaajoensuu paljastaa.
Ohrapuuroa ja näkkäriä – suomalaisen kouluruokailun tarina -näyttely Sarka-museon Ruokakulmassa 16.3.2025 saakka. Näyttely on valmistettu yhteistyössä Hotelli- ja ravintolamuseon kanssa.
Teksti: Leena Ruskeeniemi
