Joulun sanoma säilyy − ja aina siitä löytyy jotain uutta
Humppilan kirkkoherra Ilkka Wiio pohtii, että joulu voisi olla joka neljäs vuosi kuten olympialaiset. Ei sen vuoksi, että toipumiseen, harjoitteluun ja uuteen latautumiseen menisi niin pitkään, vaan siksi, että se nostaisi joulun arvostusta.
− Ovathan olympialaisetkin arvostetuin urheilutapahtuma, Wiio perustelee mutta toteaa, että kyllä hän nykyisenkin mallin rutiinilla kestää.
Ilkka Wiiolla on tottakai parinkymmenen vuoden rutiini papin jouluun. Se on työtä. Uraan ei montaa vapaata joulua mahdu. Tänäkin vuonna hän ajelee kotoaan Tammelasta jouluaattonakin aamulla ja illalla Humppilaan hoitamaan jouluhartauksia.
− Pyrin aina siihen, että olen läsnä siellä, missä olen. Kun olen töissä, haluan hoitaa työni tietenkin myös mahdollisimman hyvin ja kun sitten menen kotiin, pyrin olemaan kotona perheenjäsenilleni läsnä.
Parasta ja pahinta
Ilkka Wiion joulussa parasta on hyvä ruoka, hyvät joululaulut ja luntakin saisi olla.
− Joulu on tietysti parhaimmillaan lapsille. Joulun hengellisestä puolesta olen varmaan jäävi sanomaan, pitäisi kysyä seurakuntalaisille onnistunko välittämään joulun sanoman.
Sitä, mikä on joulussa pahinta, Ilkka Wiion ei tarvitse pitkään miettiä.
− Se on kaupallinen krääsäjoulu. Sen verran olen vanhan liiton miehiä, että Jeesuksen syntymä on joulun ydin, mutta kyllä se kristillinen puoli joulusta on hyvin putsattu pois. Ei löydy edes joulukalenterista jouluaaton kohdalta enää seimeä, melkein mitä tahansa muuta voikin sitten löytyä.
Hiljeneekö kohu?
Kaupat Wiio sulkisi ainakin jouluaatoksi ja joulupäiväksi. Se ei hänen mielestään vaikeuttaisi ihmisen elämää, vaan antaisi rauhan kokemusta. Sen sijaan ravintolat ja lähikuppilat ovat oivallinen apu yksinäiselle – siellä voi tavata ihmisiä ja siten helpottaa yksineläjän osaa edelleen niin perhekeskeisessä joulussa.
− Seurakunnatkin järjestävät joulujuhlia ja -ruokailuja, joihin erityisesti kutsutaan yksinäisiä ja myös heitä, joilla ei ole varaa tai muuten mahdollisuutta laittaa jouluateriaa.
Mistä tulee apu?
Kaikilla ei ole varaa jouluun. Ilkka Wiiokin kohtaa työssään monia, eri tavalla vaikeuksissa olevia ihmisiä. Mikä on vastaus ihmiselle, jolle ei joulua tule?
− Tottakai aineelliseen hätään voi apua saada esimerkiksi seurakunnan diakoniatyön kautta. Myös monet järjestöt ja yhdistykset auttavat joulunaikaan perheitä ja yksinäisiä ihmisiä. Mutta hätää ja ahdistusta on niin monenlaista. Ajattelen ja uskon, että minun tehtäväni on näyttää tietä suurimman avun lähteelle, se on minusta se papin perustehtävä. Tärkein tehtävä.
Hengellisyys ei ole varallisuudesta kiinni. Wiio muistuttaa, ettei Marialla ja Joosefillakaan ollut oikein mitään. Ja seimen äärelle kelpasivat sulassa sovussa niin paimenet kuin rikkaat Itämaan tietäjätkin.
Miksi kohuotsikoita?
Uskonnonvastaisuus nostaa päätään aina erityisesti isojen juhlapyhien aikaan.
−Kyllä siinä on varmaan vielä hyvin vanhojakin peruja ajalta, jolloin kirkko käytti myös maallista valtaa ja määritteli ihmisten elämää.
Ajat muuttuvat, mutta asenteet muuttuvat paljon hitaammin.
− On se sitten jouluevankeliumi tai suvivirsi – mutta ihan totta, en ole koskaan kuullut kenenkään menevän ihan raiteiltaan kuultuaan yhden virren. Kyllähän sitä on itsekin rallateltu Isontalon Anttia ja Rannanjärveäkin, enkä tappanut ketään.
Asiat siis suurenevat otsikoissa.
−No kyllä. Mediankin pitäisi katsoa peiliin. Ensin kymmenen vuotta kysyttiin vain mitä mieltä on naispappeudesta ja seuraavat kymmenen vuotta mielipidettä homoliitoista. Kyllä sitä nyt jotain muutakin voisi kysyä, jostain muustakin kirjoittaa hengelliseltä kentältä.
Toivo elää edelleen
Ilkka Wiio sanoo reippaasti mielipiteensä, mutta ei hän toivoa ole heittänyt.
− Meillä on satavuotinen uskonnonvapaus. Kyllä kirkon ovi käy tiuhaan ulospäin menijöistä, mutta uskon, että on aika myös paluumuuttajille ja heitä on jo nyt. Kun etääntyy tarpeeksi kauas, niin tuntematon alkaa jälleen kiinnostaa.
Vaikka osa seurakuntien työntekijöistäkin on epätoivoisia, Wiio herättää toivoa.
− Seurakunta tarjoaa monella tavalla myös yhteisöllisyyttä, jota ihmiset kaipaavat. Sanoma antaa toivoa ja yhteisö turvaa ja vahvistusta.
Mutta aina on pimeäkin puoli. Aina on ääripäitä, myös kirkossa.
Aina on pimeäkin puoli. Aina on ääripäitä.
− Ei se ole Jeesuksen vika, jos seuraajissa on puupäitä. Ihminen on aina heikoin lenkki, on kysymys mistä tahansa.
Jotain uutta?
Asioiden syvällinen pohdinta ja erilaisten skenaarioiden rakentaminen on mielenkiintoista, mutta joulu on tulossa. Päivä päivältä lähempänä ja Ilkka Wiion on aika valmistella jouluhartauksien ja jumalanpalvelusten puheet ja saarnat. Miten keksiä uutta, kun itse tarina on pari tuhatta vuotta vanha?
− En kierrätä puheita. Kyllä minä vielä pyrin löytämään jonkin uuden näkökulman, lähestymistavan. Tästä ajasta katsomalla, kun kaikki muuttuu niin nopeasti, voi löytää mielenkiintoisiakin asioita tutusta sanomasta, joita ei vain ole tullut ajatelleeksi. Sanoman merkitys vain korostuu kaiken nykyisen kilpailun ja kiireen keskellä – ja mekin joudumme kilpailemaan kirkossa ihmisten ajasta. Toivottavasti Sinulla olisi aikaa viivähtää hetki hiljentymässä ja rauhoittumassa kirkossa, tai missä ikinä jouluhartauksia järjestetäänkin, Wiio toivoo lopuksi.
