Kaksi kylää
Tämä fiktiivinen tarina pohjautuu mielikuviin, joita minulle on syntynyt herroista, narreista ja huijareista. Tarina sijoittuu ”kurjalle” 30- luvulle, jolloin talous, sota, taudit ja turhautuneisuus luovat värittömän varjon harmaaseen arkeen ja satunnaiseen sunnuntaihin.
Kylän keskeinen sijainti ei onnistunut puhkaisemaan kultasuonta. Kivenheiton etäisyydellä asuu yli puolet valtakunnan yhä värikkäämmästä kansasta. Toki alkuperäisväestö on edelleen nipinnapin enemmistönä, mutta turvallisempaa tulevaisuutta etsivät ja kotimaistaan pakenevat tulijat ovat jo osin juurtuneet jäyhään ja vaatimattomaan paikalliseen väestöön.
Kylän keskeinen paikka on mäki. Historiatieto kertoo, että mäellä saivat aikoinaan avun ja rauhan niin syntiset, kuin keuhkotautisetkin. Moni liittokin alkoi Hotelli Sipin siipien suojassa. Kiistelty Lasareettikin seisoo alkuperäisellä paikallaan. Löytölä, kaunis kirkko on säilyttänyt alkuperäisen tarkoituksensa. Se tarjoaa edelleen apua uskoon ja ahdistukseen rotuun, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Sensijaan Lasareetti on muuttunut ja noussut Fenikslinnun tavoin tuhkasta. Nyt sen maine liitää vetovoimaisena leposijana. Varakkaat valtaavat Kylän ja siitä on hyvää vauhtia kehittymässä Seniorien pääkaupunki. Käyttötarkoituksensa mukaan Lasareetti saikin kansan suussa nimekseen Uusi Lepola.
Vihreät haaveet ja kestävät ajatukset kuuluvat edelleen kylän tavoitteissa, mutta käytännössä ne eivät juurikaan näy. Mäellä olevien Sairaalan ja Kirkon läheisyys sopivat edelleenkin varsin hyvin samaan kuvaan. Lepolasta Löytölän kautta takaisin kylänraitille tai koivet oikoisina odottamaan viimeistä leposijaansa siunattuun maahan.
Tähän maahan mahtuu monenlaisia kyliä. Kaksi erilaista kylää , paikallinen Muistola ja Pohjanmaan Uhola, ovat vastakohtia toisilleen. Avaruuden pääkaupunki Uhola ja Muistola, joka elää entisessä ovat hyvin erilaisia. Uhola, Avaruuden pääkaupunki elää ylpeästi täynnä, kuvitellen olevansa parempi kuin muut. Muistola haikailee aikoja, jolloin kaikki oli toisin ja paremmin. Kylät olivat aikoinaan samasuuruisia niin pinta-alaltaan kuin asukasluvultaankin. Molemmat olivat kauppaloita samaan aikaan ja kasvoivat kaupungeiksi yhtä aikaa. Molemmilla oli edellytykset menestyä, kasvaa ja kehittyä. Molempia ympyröi aikoinaan itsenäiset naapurikylät. Nyt naapurikylät yhtä lukuunottamatta ovat osa Uholaa. Muistola elää edelleen yksin.
Onko hulluudella ja haaveilulla rajoja? Voiko harhakuvat ja visiot toteutua? Miksi toinen kasvaa ja toinen kuihtuu. Kenes syy seon? Toinen luottaa, että muut tekevät Kylästä kultaisen keskipisteen. Toinen uhoaa, Me teemme itte! Onko siis tahdonvoima suurempaa kuin vetovoima? Onko Uho parempaa pitovoimaa? Kylät ovat erilaisia, miksi? Koska ihmiset ovat erilaisia! Ihmiset tekevät kylät.
Kaikki voi muuttua. Uusi vuosi ja seuraavat vuodet voivat muuttaa kaiken. Uholan väki voi vielä yllättyneinä ihmetellä, miten Muistolasta kasvoi Uusi Sampo. Kansalliseepoksen sivu kääntyy. Avaruudessa on tilaa ja tarvetta. Avaruuden valloittamiseen tarvitaan tietoa, taitoa, tekniikkaa ja ennen kaikkea älyä. Muistola voikin nousta polttopisteeksi, jossa tutkimus, tiede, taide ja kulttuuri lyövät yhtäkättä ja syntyy Kultainen keskipiste – Uusi Tehdas, joka valloittaa maailmaa niin sodassa kuin rauhassa, hyvässä ja pahassa. Kirjavat kankaat muuttuvat älytekstiileiksi, turvalaitteet Sodan ja Rauhan ratkaisijoiksi ja älylaitteet Avaruuden valloittajiksi. Betoni ja teräs turvaavat ihmishenkiä. Tiede, taide ja kulttuuri tarjoavat Oppimon, tien hiljentymiseen ja rauhoittumiseen.
Seutukuntaa elävöittävät Kukoistava kartano ja pitkospuut ja kavioiden kopse. Lapset kaipaavat turvallista kasvupaikkaa ja seniorit palaavat kotiseuduilleen. Vaatimattomuus kaunistaa ja teot puhuvat puolestaan. 2030-luku onkin Uuden kukoistuksen 30-luku.
Antti Niemi
