Päiviäni lämmittää kohtaamiset – Minna Känkäselle puutarhurin ammatti on aina ollut itsestäänselvyys

Minna Känkänen tapasi miehensä Jari Känkäsen vuonna 1983 opiskellessaan puutarhuriksi Lepaalla ja appiukko Erkki opetti hänelle torimyynnin Minnan tullessa miniäksi taloon.

– Edesmennyt appiukkoni Erkki on tullut isänsä kanssa Forssaan Pikku-Muolaan tilalle aikoinaan evakkoon ja Erkki aloitti 1950-60-lukujen vaihteessa torimyynnin. Silloin myytiin hernettä, porkkanaa ja kaalia, taimia käärittiin 12 kappaleen nipuissa sanomalehteen myytäväksi. Minä toin 1980-luvulla kukat osaksi tilan toimintaa ja myyntiä, puutarhuri Minna Känkänen kertoo ja jatkaa.

 – Minä olen ammatissa, jonka työstä nautin. Mielestäni kasvu on ihme ja on ihana seurata, millä nopeudella siemenestä kasvaa kukka ja kuinka luonnolla on suuri merkitys onnistumiseen. Vaikka tätä työtä on tehnyt vuosia ja ajattelee, että osaa niin siitä huolimatta luonto aina yllättää.

Vihannestila Känkänen -Puutarha keskittyi vuoden 2009 myötä pelkästään taimien ja kukkien myyntiin. Vuonna 2020 tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos.

– Vuonna 2009 mieheni sai aivohalvauksen ja toiminta muutettiin sen mukaan meille sopivaksi. Lapset ovat olleet osa tilan toimintaa ja mukana toreilla jo nuoresta lähtien. Tyttäremme Essi oli muutaman kuukauden ikäinen, kun hän oli mukana ensimmäistä kertaa äitienpäivänä Someron torilla. Äitini Kaarina oli apuna ja välillä kävin imettämässä kaupanteon lomassa. Äitini ja appivanhempani kuten myös lapsemme ovat olleet meille suuri apu tilalla.

Jokainen asiakas otetaan omana itsenään

Tilalla asiakaspalvelun kulmakiviä ovat ystävällisyys, kärsivällisyys ja että on aikaa asiakkaalle. Jokainen asiakas otetaan omana itsenään.

– Toreilla ja tilan myymälässä minua lämmittää kohtaamiset. Minulla on mukavia muistoja asiakkaista ja olisi kiva, että olisi enemmän aikaa vaihtaa kuulumisia, mutta tori on kauppapaikka. Joistakin asiakkaista on tullut hyviä ystäviä. Lisäksi toiset torikauppiaat ovat työkavereita, ei kilpailijoita. Me autetaan ja neuvotaan toisiamme ja etenkin Forssan torilla meillä on ollut aina hyvä henki ja olemme kuin perhe, Minna Känkänen pohtii ja jatkaa.

– Vuosi 2009 muutti elämäämme ja korona-aikaan minä ja Jari sekä koiramme Sauli löysimme itsellemme asunnon Espanjassa ja nyt vietämme talvet siellä. Miehelläni on enemmän mahdollisuuksia liikkua etelässä. Vaikka olisin missä päin maailmaa, löydän itseni Espanjassakin torilta, tosin siellä asiakkaana en myyjänä kuten Suomessa.

Tulevaisuuteen katsoessaan Minna Känkäsellä on aina jo seuraavalle vuodelle paljon suunnitelmia. Itse hän haluaa keskittyä kotimyyntiin ja antaa nuorille mahdollisuuden torimyyntiin. 

Kokeilussa Papaija

Tämän vuoden uusi kokeilu tilalla on ollut papaija. Alalla kasvivalikoima on laajentunut ja koko ajan tulee uusia. Tällä hetkellä halutaan perinteisiä lajeja kuten pelargonia ja vihannesten taimia ammattilajikkeina. Ennen asiakkaat halusivat isoa satoa, nyt seurataan kasvua.

– Uusien lajien kokeilu on vuorovaikutusta asiakkaiden kanssa. Esimerkiksi tämän vuoden papaijakokeilu, kuinka se antaa hedelmää, kuullaan asiakkailta ja sitten kehitetään, mietitään oikeaa lajiketta. Omia suosikkejani tällä hetkellä ovat keltainen jättiolkikukka ja vanhan ajan samettiruusu. Anoppini kasvatti aikoinaan samettiruusuja ja ne antavat kesän tuoksun. Olkikukka on taas väriltään ihanan pirteän keltainen, Minna Känkänen sanoo ja toteaa.

– Torit ovat lähituotteiden kauppapaikka. Yleensä torien kukkamyyjät, ovat niiden kasvattajia. On ihana huomata, kuinka nuoretkin ovat löytäneet torit ja kuinka päiväkodit tuovat lapsia toreille vierailulle. Toivottavasti sitä osataan tulevaisuudessakin arvostaa.

Teksti ja kuvat: Minna Al-Taeshi