Millaista on käytännön työ siilien parissa?
Lounais-Hämeen luonnonsuojeluyhdistyksen hallituksen jäsen, forssalainen Anne Rantala on hoitanut luonnonvaraisia siilejä (Erinaceus europaeus) Turun kaupungin eläinhoitolassa ja omassa kotipihassaan. LHLY kerää parhaillaan alueen siilihavaintoja, minkä johdosta Rantala muistelee kokemuksiaan auttamistyöstä.
− Menin Turun kaupungin eläinhoitolaan harjoitteluun 2000-luvun alkupuoliskolla, ja siellä luonnonvaraisten eläinten auttaminen vei mennessään ja olinkin sitten mukana toiminnassa vapaaehtoisena ja toisinaan myös palkallisena yhteensä noin seitsemän vuotta. Kun muutin omakotitaloon, jossa oli oma piha, aloin hoitaa eläimiä kotonani Viljakkalassa. Siellä pyhitin kesäni eläimille noin kuuden vuoden ajan. Toimin yhteistyössä Pirkanmaan Eläinsuojeluyhdistyksen ja Kissankulma Ryn kanssa.
− Siilit olivat yksi työllistävimmistä eläinlajeista. Niitä oli hoidossa kymmenittäin joka kesä, niin aikuisia kuin poikasiakin. Meillä oli pihan ulkotarhoissa sekä pihasaunassa siilejä usein myös horrostamassa talven syystä tai toisesta. Märät ja leudot talvet aiheuttavat sen, että siilien horros keskeytyy, jolloin niitä on tullut hoitoon myös keskellä talvea.
− Liikenne, siimaleikkurit ja robottiruohonleikkurit aiheuttavat siileille paljon onnettomuuksia, joiden aiheuttamat vammat vaativat hoitoa. Toisinaan koira tai muu eläin on päässyt puraisemaan siiliä, joka toimitetaan hoitoon. Myös loiset ja taudit vievät siilejä heikkoon kuntoon. Kesäisin orvot siilinpoikaset työllistävät hoitajia, koska pienet eivät pitkään pärjää ilman emoa. Syksyisin alamittaiset siilit saattavat tarvita tankkausta, jotta saavat riittävästi painoa selvitäkseen pitkästä talvihorroksesta. Siilejä toimitetaan hoitoon myös talvisin, kun lämpötilat sahaavat ja siilin talvipesä saattaa kastua ja ajaa siilin liikkeelle, tai jos horros keskeytyy muusta syystä.
− Yksi mieleenpainuneimmista tapauksista oli se, kun toukokuun puolivälissä hoitoon tullut pahoin loukkaantunut naarassiili pyöräytti hoidossa ollessaan yllätyspoikaset juuri ennen sen suunniteltua vapautusta. Siiliemo on äärimmäisen stressiherkkä otus, joten oli suoranainen ihme, että raskaus ei ylipäänsä keskeytynyt, ja että koko seitsenpäinen poikue selvisi hengissä ja pääsi myöhemmin kesällä palautumaan luontoon. Toinen iloinen muisto on pikkuruisesta orvosta Mikro-siilistä, joka oli nukkunut kuolleen sisarensa kyljessä jo vuorokauden ennen hoitoon pääsyä. Poikanen oli pahoin kylmettynyt ja nälkiintynyt, hädin tuskin elossa, mutta tehohoidon avulla se sai kiinni elämän syrjästä ja siitä kasvoi lopulta reipas ja iso piikkipallo.
− Omakotitalossa asuessa huolehdin etenkin hellekausina, että luonnon eläimillä, niin siileillä kuin muillakin, on aina tarjolla raikasta vettä. Meillä kävi pihassa siilejä vain satunnaisesti, ja tukiruokintaa harrastin harkiten lähinnä syksyisin, että siilit saivat tankattua riittävästi painoa talvea varten. Pihan hoidossa olen aina suosinut luonnollisuutta, jotta siellä on niin ihmisen kuin nisäkkäiden, lintujen ja hyönteistenkin hyvä ja turvallinen elää. Vaalin maata ja monimuotoista luontoa, en käytä myrkkyjä enkä verkkoja, joihin eläimet saattaisivat jäädä kiinni. Siileille oli tarjolla myös talvehtimismökki, mutta ei sinne kukaan koskaan asettunut, taisi olla parempia paikkoja riittävästi tarjolla.
− Siileillä on aina paikka sydämessäni, ja se on aina hieno hetki kun siilin näkee luonnossa. Siili edustaa minulle ensisijaisesti sitkeyttä ja sisua, mutta ovathan ne myös äärettömän suloisia nappisilmineen. Nyt Forssaan muutettuani en ole siilejä nähnyt, vaikka luonnossa paljon liikunkin.
