Näkemisen ongelmia – onko minulla kaihi?

Mitä näölle tapahtuu?  

Kaihi (harmaakaihi) tarkoittaa silmän mykiön samentumista, jolloin kristalliiniproteiinien kasautuminen aiheuttaa samentumien syntymisen. Kaihen kehittymisen suurin syy on mykiön ikääntyminen, mutta sen kehittymistä lisäävät useat tekijät. Näitä ovat mm. pitkäaikainen silmätippoina käytettävä tai inhaloitava glukokortikoidihoito, sekä diabetes. Lisäksi riskiä suurentavat selkeä ylipaino, runsas tupakointi ja alkoholinkäyttö, erilaiset silmän seudun vammat sekä silmänsisäiset leikkaukset. Myös perimällä on iso vaikutus kaihiriskiä arvioitaessa. 

Tunakaihi

Kaihi jaetaan kolmeen erilaiseen kaihen muotoon riippuen siitä, että missä osassa mykiötä kaihi sijaitsee. Sijaintipaikan mukaan myös kaihen aiheuttamat oireet ovat erilaisia. Kun mykiön keskeinen osa on samentunut riittävästi, puhutaan tumakaihesta. Tällöin mykiön väri muuttuu selkeästi rusehtavaan suuntaan ja silmän kyky aistia sinistä valoa vähenee. Mykiön tuma samalla kovettuu, mikä aiheuttaa silmän taittovoiman muutoksia likitaittoisuuden suuntaan. Tällöin ikänäöstä kärsivät henkilöt voivat huomata näkevänsä aiempaa paremmin lähelle, eikä osa heistä tarvitse enää lainkaan lukulaseja. Tilanne on kuitenkin ohimenevä, koska tuman rusehtavan sameuden lisääntyessä näöntarkkuus, sekä lähelle, että kauas heikkenee. 

Takakapselin alainen

Takakapselin alainen kaihi ilmaantuu nimensä mukaisesti mykiön takaosaan. Tälle kaihityypille ominaisia oireita ovat hankala valaistuksesta riippuva näöntarkkuuden vaihtelu ja kirkkaiden valojen aiheuttama häikäisytaipumus. Tyypillisesti henkilö huomaa näköongelmansa esimerkiksi ajaessaan autoa pimeässä, kun mustuainen pienenee vastaantulevien autojen valojen vuoksi. Tällöin näöntarkkuus voi hetkellisesti romahtaa näköakselilla olevan pienenkin samentuman takia, varsinkin jos tilannetta vielä hankaloittaa häikäistyminen.  

Kuorikaihi

Kuorikaihessa mykiön samentumat ovat usein vaaleita jäävuorimaisia alueita mykiön pintakerroksessa. Näitä samentumia voi olla mykiössä pitkään niiden haittaamatta enemmälti henkilön päivittäisiä toimintoja. Vasta kun samentuma etenee näköakselille, huomataan näön selkeästi huonontuneen. Joskus henkilö voi näissä tapauksissa kertoa näkönsä heikentyneen melko yllättäen, jopa alle viikon aikana. Tällöin jäävuorimaisen samentuman huippu on noussut silmän näköakselille ja valon pääsy verkkokalvon tarkan näkemisen alueelle on estynyt. Myös kirkkaat valot aiheuttavat häikäisyä, ja jotkut huomaavat näkevänsä yhdellä silmällä kuvan kahtena. 

Kaihi siis oireilee moninaisesti eri ihmisillä ja jos epäilet kaihen kehittyvän, niin kannattaa käydä silmien tilanne tarkistuttamassa kaiheen perehtyneellä optikolla, joka tarvittaessa ohjaa lisätutkimuksiin silmälääkärille. Lähtökohtana on, että kaihileikkaus on aiheellinen silloin, kun kaihesta johtuva näöntarkkuuden huononeminen haittaa henkilön jokapäiväistä elämää ja henkilö on halukas ja sovelias leikkaukseen. Leikkauskriteerit ovat melko korkeat kunnallisella puolella, mutta yksityisellä sektorilla leikkaukseen voidaan ohjata jo kaihen varhaisemmassa vaiheessa.

Satu Järvinen, kliinisen optometrian maisteri