Näön heikkeneminen voi viedä arjen turvan

Varhainen tunnistaminen, oikea-aikainen hoito ja näön säännöllinen arviointi tukevat ikääntyvien toimintakykyä, sekä turvallista kotona asumista. Kun näkö heikkenee, muutos näkyy nopeasti arjessa. Portaiden hahmottaminen vaikeutuu, kynnykset jäävät huomaamatta, lääkepakkausten tekstit sumenevat ja ulkona liikkuminen voi alkaa tuntua epävarmalta. Näköongelmia pidetään usein ikääntymiseen kuuluvana luonnollisena asiana, vaikka niihin voidaan monesti vaikuttaa tutkimuksella, hoidolla, oikeilla silmälaseilla tai muilla apuvälineillä.

Tuore Oulun yliopistossa tehty väitöstutkimus* nostaa esiin tärkeän havainnon: jo lievä näön heikentyminen vaikuttaa ikääntyneiden toimintakykyyn. Kyse ei siis ole vain siitä, näkeekö ihminen lukea sanomalehteä tai katsoa televisiota, vaan siitä, kuinka turvallisesti ja itsenäisesti hän pystyy selviytymään omassa kodissaan ja ympäristössään. Näkö on keskeinen osa liikkumista, tasapainoa ja ympäristön hahmottamista. Kun näkö heikkenee, pieniltäkin tuntuvat muutokset voivat kasautua. Liikkuminen vähenee, epävarmuus lisääntyy ja avun tarve kasvaa. Samalla myös sosiaaliset tilanteet voivat kaventua, kun kodin ulkopuolelle lähteminen alkaa tuntua hankalalta tai turvattomalta.

Kaatumisten ehkäisyssä katse myös näköön, sillä kotona asumisen kannalta yksi tärkeimmistä kysymyksistä on kaatumisten ehkäisy. Kaatumiset ovat iäkkäillä tavallinen syy loukkaantumisiin, sairaalahoitoon ja toimintakyvyn heikkenemiseen. Niistä aiheutuu inhimillisen kärsimyksen lisäksi myös merkittäviä kustannuksia terveydenhuollolle ja koko yhteiskunnalle. Kaatumisriskejä arvioitaessa huomio kiinnittyy usein lihasvoimaan, tasapainoon, lääkityksiin ja kodin esteettömyyteen. Näön merkitys jää helposti taka-alalle, vaikka se vaikuttaa kaikkeen tähän. Huono valaistus, vääränlaiset silmälasit, hoitamaton kaihi, kontrastinäön heikkeneminen tai muu näköongelma voivat tehdä tutustakin kodista riskialttiin ympäristön.

Iäkkäiden palveluissa näön heikkeneminen jää usein tunnistamatta. Tutkimuksen mukaan näköä tulisikin seuloa nykyistä systemaattisemmin. Yhtä tärkeää on se, mitä tapahtuu arvioinnin jälkeen: ohjautuuko ihminen tutkimuksiin, saako hän neuvontaa, apuvälineitä, kuntoutusta tai tarvittavaa hoitoa. Tässä työssä optometristeilla on keskeinen rooli. He ovat näön tutkimisen ammattilaisia, jotka voivat tunnistaa näköongelmia varhaisessa vaiheessa ja ohjata tarvittaessa eteenpäin silmäterveydenhuollon palveluihin. 

Pieni tarkastus voi merkitä paljon, koska näön heikkeneminen ei ole vain yksilön asia, vaan myös palvelujen suunnittelun ja ennaltaehkäisyn kysymys. Kun näköongelmat tunnistetaan ajoissa, voidaan ehkäistä kaatumisia, ylläpitää toimintakykyä ja tukea turvallista kotona asumista. Samalla voidaan vähentää raskaampien sosiaali- ja terveyspalveluiden tarvetta.

Viesti on selvä: näöstä kannattaa puhua ajoissa ja sitä pitää hoitaa. Jos lukeminen, liikkuminen, portaiden hahmottaminen tai hämärässä näkeminen vaikeutuu, asiaa ei kannata kuitata pelkkänä ikääntymisenä. Näöntutkimus voi olla pieni askel, mutta sen vaikutus arjen turvallisuuteen ja itsenäisyyteen voi olla suuri. Varaa aika asiaan perehtyneeltä optikolta!

Satu Järvinen, kliinisen optometrian maisteri

* Tiina Pesonen, terveystieteiden maisteri, väitöstutkimus ”Ikääntyneiden kotihoidon asiakkaiden aistivajeet ja niiden yhteys toimintakykyyn, kaatumisiin ja saatuun hoitoaikaan”