Pula-ajan joulupöytä
Ensimmäinen maailmansota 1910-luvulla toi elintarvikepulan Suomeen. Se vaikutti elämään monella tavalla, ja opetti myös tekemään uusia asioita. Esimerkiksi marjojen, omenien ja vihannesten viljely kotipuutarhoissa ja vuokrapalstoilla lisääntyi voimakkaasti ja se jatkui rauhan palattuakin.
Seuraavan pula-ajan aiheutti 1930-luvun maailmanlaajuinen lama. Se toi tullessaan suurtyöttömyyden ja talouslaman, mikä merkitsi sekä kansalaisten ostovoiman vähentymistä että taloudellisen eriarvoisuuden kasvua.
Tärkeimpiä ravinnonlähteitä olivat perunan ja suolakalan lisäksi nauris, lanttu ja kaali. Kansaa kannustettiin joukolla sieni- ja marjametsiin. Säilönnän merkitys korostui ja hankittiin erilaisia säilöntätuotteita pergamiinista säilöntätabletteihin ja umpiointitölkkeihin.
Toinen maailmansota pakotti siirtymään entistä tiukempaan säännöstelyyn. Korttiaika alkoi Kansanhuoltoministeriön määräyksestä syksyllä 1939. Ensimmäisinä kortille joutuivat bensiini ja kahvi, mutta sodan edetessä säännöstely laajeni suuresti. Pula-aika vaikutti lievempänä aina vuoteen 1954 saakka, jolloin sokerin ja kahvin säännöstely viimein päättyi.
Jouluherkkuja – miten?
Säännöstelyssä oli kaikki muu paitsi kotimaiset vihannekset, hedelmät ja sisävesikalat. Kaikki konstit otettiin käyttöön. Kotitarveviljelyn lisäksi saatettiin pihan perällä pitää kaneja tai sikaa. Kerrostaloissa saattoi perheellä olla possu keittiössä tai kylpyhuoneessa.
Korttiannoksia säästeltiin jo hyvissä ajoin, että saatiin jotakin lihaa ja jotakin makeaa joulupöytään. Eläimistä käytettiin kaikki osat. Valmistettiin verivanukasta, mahasylttymuhennosta, vasikanaivomuhennosta ja sisälmyspihvejä. Joulupöytään tehtiin myös aladobia eli lihahyytelöä, johon käytettiin sian sorkkia tai pää.
Lihan lisäksi tai sen sijaan joulupöydässä tarjoiltiin lipeäkalaa, järvikalaa tai silakkaa perunan ja juureslaatikoiden rinnalla. Porkkanasta ja punajuuresta tehtiin rosollia ja jopa karamelleja. Peruna oli arvossaan. Sen avulla jatkettiin voitakin ja tekovoihin kehotettiin sekoittamaan 50 gr voita, 150 gr perunamuusia ja vähän suolaa.
Kun sokerista, voista ja vehnäjauhoista oli pulaa, käytettiin itsetehtyä perunajauhoa, sokerijuurikkaista keitettyä siirappia ja marjoja, että saatiin jälkiruokia. Kun sekahedelmäsoppaan ei ollut aineksia, keitettiin samannäköistä, mutta ei samanmakuista soppaa kotikaljasta.
Nautitaan tämän päivän jouluruoista!
Jankki
- 50 g savustettua tai vähän enemmän tuoretta sianlihaa
- Puoli litraa leivänkannikoita
- Muutamia keitettyjä perunoita
- Vettä, suolaa
- Jankkiin käytetään tavallisesti kuivuneita leipäviipaleita tai kovaa leipää
Leipä ei saa olla palanutta eikä homehtunutta. Suotavaa olisi, että useita leipälaatuja olisi mukana eikä kaikki leivät vain hapanleipää. Leipä pannaan keittoastiaan kylmään veteen. Jos leipä on kovin kovaa, annetaan sen liota vähän aikaa ennen kuin keitetään.
Joukkoon lisätään sianlihakuutiot joko sellaisenaan tai pannussa äkkiä ruskistettuina.
Perunat pannaan kuorittuna ja lohkottuina.
Lisätään suolaa jos liha ei ole ollut suolaistaL kun leipä on osittain hajonnut ja vesi melkein Kiehunut loppuun on jankki valmista.
Varotaan ettei se pala pohjaan kiitettäessä ja ettei kuivu liian aikaisin.
Tarjotaan esimerkiksi aamu aamiaisruokana puolukoiden kera.
Muuta ruokaa ei aterialla välttämättä tarvita.
