Jukka Rauhaniemen isä ei palannut sodasta
Vuoden 1944 marraskuussa kaksivuotias Jukka Rauhaniemi katseli, kun hänen isänsä Erkki Rauhaniemi pakkasi reppua mantteli päällään. Sitten isä nousi halkoauton kyytiin. - Se on viimeinen muistikuvani isästä. Sittemmin olivat hänen hautajaisensa. Siellä olin kuulemma sanonut, että vielä minä ryssälle näytän, Jukka Rauhaniemi kertoo.
Erkki Rauhaniemi oli sotamies, joka toimi autonkuljettajana. Jukka Rauhaniemi on kuullut erinäisiä tarinoita samoissa paikoissa sotineilta miehiltä.
Sodan tultua Erkki-isä lähti rintamalle toimimaan sairasautokuljettajana linja-autollaan, joka tavanmukaisesti muutettiin sairasautoksi.
– Syvärillä humppilalaisten joukkue oli saarroksissa ja valmistautui taistelemaan viimeiseen mieheen. Sitten oli alkanut kuulua moottorin ääntä. Isä saapui paikalle linja-autolla, jonka etulasissa oli kyltti Teuro-Forssa. Humppilalaiset pääsivät isän kyydissä omien puolelle.
Kesäkuun viimeinen päivä
Aivan tarkkaa tietoa Jukka Rauhaniemellä ei ole siitä, missä kaikkialla hänen isänsä sotatoimissa liikkui. Kaukajärvi koitui kuitenkin kohtaloksi.
– Isä saapui sinne apumiehen kanssa hakemaan haavoittuneita, kun venäläiset alkoivat tulittaa heidän autoaan maataistelukoneella. Apumies ehti ladon taakse piiloon, mutta isään osui. Hänet kuljetettiin käteen ja jalkaan haavoittuneena sairaalaan.
Haavoittumisesta seurasi verenmyrkytys. Erkki Rauhaniemi kuoli 31-vuotiaana Joensuun 22. sotasairaalassa kesäkuun viimeisenä päivänä vuonna 1944.
Aina Tammelassa asunut Jukka Rauhaniemi kertoo, että suuresta surusta huolimatta elämä jatkui ja toimeen tultiin, vaikka sodan jälkeen kaikesta olikin pulaa.
Ensin rahastajaksi, sitten kuljettajaksi
Erkki Rauhaniemi oli ostanut bussit Forssan ja Mustialan sekä Forssan ja Teuron väliä ajaneelta Arvi Aaltoselta. Äiti Kerttu Rauhaniemi jatkoi liikennöintiä puolisonsa menehdyttyä.
– Äiti meni uusiin naimisiin 40-luvun lopulla. Sota oli jättänyt jälkensä puolisoon, joka juopotellessaan oli aggressiivinen. Liitto ei ollutkaan pitkäaikainen, Rauhaniemi kertoo.
Lapsuudestaan ja nuoruudestaan Rauhaniemi muistaa hyvin esimerkiksi Tammelan Nuorisoseura Auran järjestämät kansantanhuilut ja iltamat. Heikki-veljensä kanssa hän pääsi linja-autoon rahastajiksi, ja ajokortin saatuaan kumpikin siirtyi ratin taakse.
Monta harrastusta
Sodat näkyvät ja kuuluvat Jukka Rauhaniemen harrastuksissa.
Tällä hetkellä hän toimii Loimijoen Sotaorvot ry:n puheenjohtajana. Vuorokuukausina yhdistyksen jäsenet kokoontuvat Forssassa ja Loimaalla. Tilaisuuksiin kutsutaan aina joku vieraileva luennoitsija kertomaan kiinnostavista asioista.
– Kaatuneiden Omaisten Liitto ry:n rahallisen tuen turvin puolestaan järjestämme kesäpäiviä ja viemme esimerkiksi kahvia sotaorvoille, jotka eivät kuntonsa vuoksi pääse tapahtumaan, Rauhaniemi kertoo.
Rauhaniemi kuuluu myös yli 30 vuotta toimineeseen Tammelan Veteraanikuoroon. Viikoittain harjoittelevassa kuorossa on yli kaksikymmentä laulajaa ja säestäjiä tarpeen mukaan.
– Hannu Mäkelä on innostava kuoronjohtaja, ja myös Erkki Liikanen käy meitä opastamassa. Me lähdemme esiintymään, kun pyydetään, Rauhaniemi vinkkaa.
55 000 sotaorpoa
Suomen sodissa 1939-1945 kaatui noin 90 000 sotilasta, ja sotaorvoksi jäi 55 000 lasta. Sotaleskien määrä oli pyöreästi 30 000.
Kansallista veteraanipäivää vietetään 27. huhtikuuta ja kaatuneiden muistopäivää 18.5.
