Tämä kirjoitus saattaa sisältää vanhentunutta tietoa, sillä se on julkaistu yli 2 vuotta sitten.
Yksityistiet vaativat hoitoa ja hallintoa
Yksityisteiden hoito on yleinen, monesti tunteita herättävä puheenaihe. Talviaikaan puhuttaa lumen auraaminen. Joko aurataan jatkuvasti tai sitten aivan liian harvoin tai vähintäänkin väärään aikaan. Voidaan myös arvostella sitä, olisiko tie pitänyt ajaa lumilingolla vai etuauralla, ja mitä jälkeä saadaankaan perälevyllä. Tien yleinen kunto ja kustannukset mietityttävät. Myös tiellä liikkuvien oikeudettomien kulkijoiden ajelu harmittaa. Seuraavassa pohdimme, mitä yksityistiet tarkoittavat, ja mitä niiden hoitoon liittyy.
Tiellä saavat ajaa kiinteistönomistajat
Yksityisteitä ovat Suomessa kaikki yksityiset tiet, jotka ovat yksityisten kiinteistönomistajien ja muiden tieosakkaiden ylläpitämiä teitä. Ne eivät siis ole yleisiä teitä, katuja tai kaavateitä. Yksityistie johtaa kiinteistöille, jotka sijaitsevat tien varrella. Yksityistietä saavat käyttää ne, joille tie- tai käyttöoikeus on myönnetty eli kiinteistön omistajat tai muutoin maanmittaustoimitusten yhteydessä sovitut tien käyttäjät.
Tieisännöitsijä Ari Lindell Loimaalta hoitaa useiden, eri maakunnissa sijaitsevien, tiekuntien asioita. Suurin osa hänen asiakastiekunnistaan sijaitsee Loimaan ja Auranmaan alueella, mutta kysyntää on myös Hämeen suunnalla. Lindell on toiminut tieisännöinnin parissa jo toistakymmentä vuotta valmistuttuaan TIKO tienisännöitsijän kurssilta vuonna 2005. Hän kertoo tienkäyttöoikeuksiin liittyviä epäselvyyksiä ja ongelmia puitavan tiekokouksissa aika ajoin.
− Joskus tulee esille, että naapurin asiat ja ajot tiedetään paremmin kuin omat. Lisääntynyt oma käyttö jää helposti huomaamatta. Monenlaisia tilanteita on tullut esille.
Tienkäyttäjät maksavat tien kunnossapidon
Tieasioista vastaa yleensä sitä varten perustettu tiekunta ja hoidosta tienhoitokunta, jotka koostuvat tieosakkaista. Sopuisalla pienellä yksityistiellä tien kunnossapidosta voidaan sopia osakkaiden kesken. Pitkiin yksityisteihin kuuluu sitä vastoin paljon tieosakkaita, jolloin tieasioista vastaa yleensä erillinen tieisännöitsijä. Tien kunnossapito vaatii rahaa, ja tiekunnalla pitää olla oma tili ja tilinhoitaja.Jokainen, joka on saanut tieoikeuden tai jonka omistama kiinteistö on tien vaikutuspiiriin katsottavalla alueella, on myös velvollinen osallistumaan tien kunnossapitoon. Tieosakkaat maksavat vuosittain tienkäytöstään tiemaksut, joilla katetaan tienhoitokuluja.
Ari Lindell kertoo tiekunnissa hyvin yleisesti ymmärrettävän, että tien hoito maksaa, eikä kustannustasosta yleensä tule paljon esille kysymyksiä.
– Tiekokouksissa ovat paljon esillä pankkien palvelumaksut, jotka ovat vähintään useita kymmeniä euroja vuodessa. Eniten kuitenkin keskustellaan kuntien avustuksista, jotka ovat keskimäärin pienentyneet. Joissakin kunnissa on kohtuulliset avustukset, mutta sitten on kuntia, jotka eivät myönnä enää avustuksia. Osakkaista tuntuu epäoikeudenmukaiselta, että keskustassa kunta hoitaa teiden ja katujen ylläpidon, mutta sivukulmilla joutuu itse maksamaan siitä, että käyttää tietä.
Erilaisilla tienkäyttäjillä on eri intressit. Toiset käyttäjät, kuten raskas kalusto, vaativat kantavuutta, ja sitten kevyt liikenne, esim. polkupyöräilijät, hienoa murskepintaa. Siksi toistuvasti keskustellaan tien hoitotasosta, siitä, millaisessa kunnossa tie pidetään.
Yksityisteillä noudetaan yksityistielakia (560/2018)
Yksityistielain 28. pykälän mukaan muiden kuin tieosakkaiden hyväksi tapahtuva yksityistien käyttäminen säännöllisiin ja tilapäisiin kuljetuksiin, säännölliseen kulkemiseen sekä tien kunnossapitokustannuksia selvästi lisäävän toimintaan on luvanvaraista. Lupaa tien käyttämiseen ei kuitenkaan tarvita jokamiehenoikeuden nojalla tapahtuvaan kulkemiseen tai välttämättömien viranomaistehtävien tai postilain (415/2011) mukaisen yleispalvelun toteuttamisen edellyttämään tienkäyttöön.
Autolla ajaminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Myös moottorikelkalla tai mönkijällä ajelu yksityisteillä on sivullisilta kielletty, koska se on laitonta johtuen kiellosta ajaa moottoriajoneuvolla. Luvatonta moottoriajoneuvoilla ajoa kuitenkin esiintyy jonkin verran isännöitsijä Lindellin mukaan.
– Tätä ongelmaa esiintyy ns. läpiajotiellä (esim. kahden valtion ylläpitämän tien välissä oleva tie). Jonkin verran on käyttäjiä, jotka eivät halua siitä maksaa. Yleensä näillä teillä on käyttäjiä, jotka ”oikaisevat”. Heille näin matka lyhenee esim. asiointiin tai työpaikoille.
Tiekuntien asialla oleva tieisännöitsijä Lindell neuvoisi luvattomia tienkäyttäjiä miettimään ajojaan tienomistajien näkökulmasta.
Ajattele, onko oikein, että sinä käytät, ja toiset maksavat. Näiltä henkilöiltä voisi kysyä ”onko se oikein, että sinä maksat autoni polttoaineet ja minä ajan?”.
Ari Lindell haluaa hallinnollisesti korostaa, että tiekunnissa noudatetaan lainsäädäntöä, kokous ja pöytäkirja tehdään muotoseikat noudattaen. Hänen mukaansa tieasioihin liittyvissä epäselvyyksissä usein auttaa, että ”tieisännöitsijä tasoittaa kuopat ja riidat”.
– Kun tiekunta on palkannut tieisännöitsijän, hallintoasiat ovat kunnossa, kokoukset tulevat pidettyä ajallaan, avustukset tulee haettua myös oikeaan aikaan, ja tiekunnan osakkaat ovat tyytyväisiä.
Tieoikeus = pysyvä, kiinteistölle kuuluvaa oikeus käyttää toisen kiinteistön aluetta kulkemista varten. Toimituksissa pyritään noudattamaan maanomistajien välisiä sopimuksia, mutta oikeuden voi tiettyjen edellytysten perusteella saada myös ilman sopimusta tai rasitetun kiinteistön omistajan suostumusta.
Tierasite = kiinteistöllä on pysyvä käyttöoikeus toiseen kiinteistöön ja toisen omistamaan kiinteistöön kulkuyhteyttä varten. Toisen kiinteistön oikeus on siten toisen kiinteistön rasite.
Tieosakas = sellaisen kiinteistön, jolle kuuluu tieoikeus, omistaja ja muut tieoikeuden saaneet tahot.
Tiekunta = tietä koskevien asioiden hoitamiseksi perustettu tieosakkaiden muodostamaa yhteisö.
Hoitokunta = tiekunnan asioita hoitamaan valittumonijäseninen toimielin
Lisätietoja: Tieisännöinti Ari Lindell, puh. 044 076 3200, ari@ti-Lindell.fi