Talkoohenki ja uuden oppiminen innostaa festivaalimatkalle lähtijöitä Jokioisilla

Puolitoista vuotta sitten perustettu ja Heidi Vaittisen ideoima ja ohjaama aikuisryhmä Tuohi otti reippaasti itseään niskasta kiinni ja päätti lähteä viemään suomalaista kansankulttuuria kielisukulaisten iloksi eteläiseen Unkariin International County Wandering Festivaalille, joka on yksi Euroopassa turvajärjestelyjä tarkimmin noudattava tapahtuma. Heti, kun päätös oli tehty, ohjaaja ryhtyi suunnittelemaan ja harjoittamaan festivaalin ohjeistamaa konserttia. Tahdittomat-seuran kansainvälisyyskasvatuksen puolestapuhuja ja matkojen kokenut järjestäjä Anja Mikkola otti vastuulleen sekä matkan hallinnollisen organisoinnin budjettilaskelmineen ja kirjeenvaihtoineen festivaalin johtajan kanssa, puvustuksen suunnittelun ja osin valmistuksenkin että mukaan lähtevän nuorten ryhmän polkkaesityksen, joka sisältyy 20 minuutin ohjelmakokonaisuuteen. Lähtijöitä on yhteensä 25, joista tanssijoita 22 mukan lukien tanssivat ohjaaja ja matkanjohtaja sekä lisäksi 3 huoltajaa.

Jotta ohjelma varmasti olisi ajoissa kunnossa, ohjaaja-Heidi lisäsi ylimääräisen harjoituskerran viikottain. Matka oli avoin kaikille jäsenille ja toisesta aikuisryhmästä oli useillakin halua lähteä, mutta kun koko ryhmälle ajankohta ei sopinut eikä halukkaille Tuohin harjoitusvuorot, niin sieltä mukaan pääsi vain muutama. Vaikka matka on EU-rahoituksen myötä paljon edullisempi kuin vastaavat turistimatkat, niin rahaa silti tarvitaan.  Reippaasti ryhmäläiset käynnistivät varojen keruukampanjan – tervetuloa mm. sukkaostoksille! – ja osallistuvat puvustuksen valmistamiseen. Lauantaisena pakkaspäivänä yläkoulun ompeluluokassa surisivat ompelukoneet ja leppoisa juttelu vauhditti ahkeraa työskentelyä, jota ohjasi ja auttoi kurssin vetäjä ja puvuston suunnittellut Anja.

Tuloksena oli paitsi valmiita puseroita niin uuden taidon oppineita iloisia tanssijoita. Suunnitelmallisuus takaa ajoissa valmistuvan tuloksen: jo edellisvuonna edulliset kankaat ja miesten paidat suunnittelija itse toi Unkarista.

Miesten liivit valmistuvat naisten pukuihin sointuvasta iloisesta kukkakuosista ja tyylikkäästä satiinista. Mustat housut ja miehekäs lierihattu täydentävät asun. Miesten asun inspiraatio on johdettu naisten puvusta, joka koostuu puserosta, puolihameesta, liivistä, essusta, huivista ja hiusnauhasta. Siinä pusero edustaa puhtaasti kansanperinnettä, läntisen alueen feresin, ”ruotsih siitsan” pusero pidennettynä niin, että sitä voidaan käyttää ilman liiviä pirtanauhalla vyötettynä, essun ja huivin kuosit ovat samoja kuin miehen liivissä. Hameen helmaa koristaa valkoinen (teko)turkis, jonka inspiraation takana on pohjoisen valkoiset hanget ja kesän poutapilvet. Turkistahan esiintyy myös suomalaisessa ja virolaisessakin kansanvaatteessa saaristoseudulla. Hamekankaan raidoitus on perinteistä ja sen värit muistuttavat kanerviemme herkästä punerruksesta ja metsän hiekkapoluista. Liivin malli on innovaatio oman paikkakunnan sydämestä, sillä siihen Jokioisten kansallispuvun siro lyhyt liivi körtteineen on antanut idean. Essun koristelu on puolestaan tuulahdus esiäitien kauneudenkaipuusta. Niin miesten kuin naistenkin sukat ja kengät ovat eleettömät, niitten tärkein tehtävä on tukea tanssimisen sujuvuutta.

Ompelutalkoita pidetään vielä ennen heinäkuista esiintymismatkaa, sillä yli kahdenkymmenen esiintyjän puvustaminen suunnittelusta, tarvikehankinnoista valmistukseen ilman apua olisi yhdelle ihmiselle turhan kova urakka. Talkoot ovat yhteisöllistä toimintaa, tutustutaan toisiinsa ja opitaan uutta käsityötaitoa ja samalla opettaja ehtii työn lomassa avata kansanperinteen maisemaa.

Kuvat Hilkka Takala ja Anja Mikkola