Lepohetkiä kesään
Kesä on, vaikka sitä ei välttämättä huomaa lämpömittarista, Lomakin voi olla jo, tai häämöttää ainakin lähitulevaisuudessa-
Ihminen on siitä metka paketti, että aivojen ohjelmoiminen vapaalle ei käy allakkaa vilkaisemalla, ei edes ikkunasta ulos katsomalla, vaikka luonto onkin kukkeimmillaan.
Aivot kuitenkin voi olla se ihmisen osa, joka eniten lomaa kaipaa.
Luin jokin aika sitten artikkelin, että jos ihminen saa dopamiinia, mielihyvähormonia jatkuvasti, sietokynnys kasvaa ja annoksen täytyy aina vain olla suurempi. No, veikkaisin, kuitenkin, että tavallisen ihmisen vaara saada mielihyvämyrkytys, on aika harvinaista. Ennemminkin päinvastoin. Se on vähän sama kuin rahanpesu – harva tavallinen työntekijä joutuu miettimään sitä ongelmaa, miten saisi rahan pyörähtämään käyttöön.
Sitä nappia, että saisi aivot lomille ja lepotilaan, kaipaa kyllä useampi. Toki, onhan niitä ihmisiä, joiden aivot riippuvat suuremman aikaa narikassa, mutta en nyt puhu heistä. Vaan meistä, suuresta enemmistöstä tavallisia ihmisiä. Joiden aivot ovat loman tullessa kertakaikkisen väsyneitä kaikenmoisen asian muistissapitämiseen, menemiseen, tulemiseen hyörimiseen milloin minkäkin asian ympärillä.
On aika etsiä aivolepoa. Olla vain, unohtaa edes hetkeksi joka päivä kaikki suoritettavat asiat. Tehdä jotain, missä mieli lepää. On se sitten hyvä kirja, elokuva, ongella istuminen, kesän tuijottelu, metsäkävely – tai muiden ihmisten kanssa ajanvietto, ehkä jopa nauraminen.
Jos vaikka tunti päivässä aikaa, joka ei sisällä mitään, mikä tuntuu suorittamiselle.
Syksyllä aivot kiittää.
Maire Soiluva
Päätoimittaja
