Mihin meidän pitää varautua?
P
uhutaan varautumisesta. Kriisinhallinnasta. Kyberhyyökkäyksistä. Pelastautumissuunnitelmista. Ulkoisesta uhasta.
Ne ovat suuria ja pelottavia sanoja. Annetaan ohjeita säilykkeistä ja vedestä. Patteriradioista.
Mihin meidän pitää varautua? Missä menee pelottelun ja järjen raja?
Tavallisen ihmisen on mahdotonta tietää, mikä on oikea ja todellinen tilanne. Kun uutiset suhahtelevat kymmeniä kertoja päivässä silmiemme ja korviemme ohi, miten voimme erottaa niistä objektiivisen totuuden? Kun ainoa varma totuus on se, että kaikkea meille ei kerrota.
Se on kuitenkin selvää, että tässä ja nyt meidän pitää varautua pitämään huolta toisistamme.
Epävakaus vaurioittaa rakenteita, joihin olemme tottuneet luottamaan. Arvovalinnat määräävät yhteisten varojen käyttöä. Näkemyksiä maailman tilanteesta on hyvin monenlaisia. On kuitenkin selvää, että mitä enemmän käytetään varoja aseelliseen taisteluun varautumiseen, sitä vähemmän sitä jää muuhun. Ei tarvitse olla ydinfyysikko, jotta ymmärtäisi tämän. Sen vuoksi meidän pitää varautua siihen, että voimme pitää huolta toinen toisistamme.
En voi syleillä koko maailmaa. Käsivarret eivät riitä. Eikä voimatkaan. Eikä tähänkään kohtaan ole yhtä ja kaikille sopivaa, pätevää neuvoa. Se on kuitenkin selvää, että kaikki lähtee asenteesta. Kun minä muuttuu muotoon me, olemme jo pitkällä oikeanlaisessa varautumisessa. Tapahtuipa mitä tahansa, me olemme paras yksikkö selviämään.
Hyvästäkin. Onhan se paljon mukavampi juhlia yhdessä, vaikka sitä. jos vöyriläiset voittaa Euroviisut Ruotsille.
Maire Soiluva
Päätoimittaja
