Tämä kirjoitus saattaa sisältää vanhentunutta tietoa, sillä se on julkaistu yli 3 vuotta sitten.

Ystävälle viesti on tärkeä

Ystävänpäivä on ensi viikonvaihteessa. Moni pitää sitä amerikkalaisena hapatuksena, kaupallisena hömpötyksenä ja niin edelleen.

Mutta voisiko se olla jotain muutakin? Ehkä juuri tänä keväänä viestiä ystävältä kaipaa eniten. Kun moni elää eristyksissä, matkat, retket ja tapahtumat on peruttu – sosiaalinen tyhjiö syntyy nopeasti ja tuntuu kipeältä.

Voisiko tänä vuonna käyttää aikaa ystävän muistamiseen. Postikortilla, viestillä, puhelinsoitolla.  Tai vaikka lähettämällä keväisen tulppaanipuskan – sekin on nykyisin niin helppoa. 

Eihän se ole se rahallinen panostus. Vaan se, että minulla on ystävä. Ystävä muisti minua. Ei millään kuuta kiertävällä joukkoviestillä, vaan viestillä juuri minulle. 

Eikä nyt ole tarpeen vetää taas niitä piponnaruja tiukalle siinä, että kuka on ystävä ja kuka vaan kaveri ja / tai sukulainen ja millainen se onkaan se oikea ystävä ja hyvä ystävä… On kysymys niin pienesta vaivannäöstä, että kyllä sitä ystävyyttään voi jakaa pikkasen sen oman pienen piirin ulkopuolellekin, koska siitä vaan tulee molemmille osapuolille hyvä mieli!

Ja onhan se Ystävänpäivä vähän – ainakin maailmalla – sellainen rakastavaisten päivä. Voihan sitä miestään tai vaimoaankin katsoa pikkasen hellemmin ilmein aamusella ja jos ei kehtaa kolmenkymmenen taisteluvuoden jälkeen ruveta sanoilla hempeilemään, niin voihan sitä pikkasen kummiskin silittää tai ohimennessä vaikka olalle taputtaa. Ei se keltään pois ole se hellyyden jakaminen. Ja voi sen ihan ääneenkin sanoa, jos siihen kykenee, että kiva kun olet vielä siinä. Voihan siitä sitten jatkaa röhästen, että lumitöihin pitäs ryhtyä tai pyykinpesuun, ettei toinen luule ihan höperöksi tulleen.

Jaetaan Ystävänpäivänä lämpöä ympärillemme – se lämmittää ystävää ja itseä.

Maire Soiluva
Päätoimittaja

Kaikki artikkelit

Siirry takaisin sivun alkuun