Valoa pimeään
Marraskuu on yksi vuoden pimeimmistä kuukausista. Se väsyttää ja rassaa hermoja. Siksi pitää tarttua juhlapäivään – tuoda valoa pimeyden keskelle, kun se on mahdollista ja juhlia, kun on juhlan aika.
“Kaikkihan sen jo ties: meidän isä on supermies.” (Nina Ramstadius)
Sunnuntaina on isänpäivä, hyvät isät ansaitsevat juhlansa. Isät, isoisät, vaarit, papat, isovaarit – ja miksi eivät vaikka enot, sedät ja naapurin pappa, joka isän ja isoisän lailla lapsia kohtelee.
Kyllä, tiedän, että kaikilla ei ole läsnäolevaa isää, mutta ei viedä iloa heiltä, joilla on. Kun se vaan on yksi elämän tosiasioita, että ei ole sellaista juhlaa, joka kaikille olisi samanarvoinen, yhtä tärkeä, yhtä onnellinen.
Juhlapäivä – on se sitten isänpäivä, itsenäisyyspäivä tai vaikka joulu, se tuo hetkeksi iloa ja valoa pimeään. Arkea kun on loputtomasti, on syytä tarttua pieneenkin juhlan aiheeseen ja katkaista sillä arjen kulku. Ja aina voi keksiä, jos virallinen allakka ei juhlaa tarjoa.
Ja pian on joulukuu, valoa tulvillaan, vaikkakin keinotekoista. Kyllä, sekään ei ole kaikkien mieleinen juhla, mutta se tulee siitä huolimatta eikä ole syytä himmentää toisten iloa. Ei se sillä kuitenkaan allakasta poistu, että se jonkun mielestäsi on kaupallinen, väärin vietetty tai turha juhla.
Valoa ja iloa me kuitenkin tämän pimeyden keskellä kaipaamme – annetaan sitä siis myös toisillemme!
Maire Soiluva
Päätoimittaja
