Voimme olla eri mieltä
Olisi kamalan tylsää, jos kaikki olisivat kanssani samaa mieltä. Parasta keskustelua syntyy, kun keskustelukumppani tuo mukaan keskusteluun uusia ajatuksia, erilaisia näkökulmia – eikä meidän silti tarvitse riidellä, eikä varsinkaan tapella. Ei herjata eikä haukkua.
Mutta ei se keskusteleminen sittenkään ole se vaikein taitolaji. Se on kuunteleminen. Varsinkin silloin, jos toinen on eri mieltä tärkeästä asiasta, on päästävä sanomaan se oma mielipide mahdollisimman nopeasti, tyrmäävästi ja kovaan ääneen. Joskus käy niinkin, että takatukka nousee pystyyn ja hiiltyy niin nopeasti, että sanat karkaavat suusta ennen ajattelua. Minulle käy niin usein silloin, kun joku levittää ihan väärää tietoa.
Kuuntelemalla voi saada kuitenkin kiinni siitä, miksi toinen ihminen on eri mieltä. Mihin hän mielipiteensä perustaa. Kuuntelemalla voi osoittaa myös monenlaisia tunteita: ainakin antaa toiselle ihmiselle saman arvon kuin itselleen. Ei vähättele toista eikä hänen mielipiteitään.
Kuuntelemalla kuulee oikeasti myös mainioita asioita, sattumuksia, tarinoita.
Istuin parvekkeella ja äiti oli mennyt vastaan ekaluokkalaista. He kävelivät yhdessä ja äiti kysyi pieneltä tytöltä, mitä koulussa tänään. Tyttö mietti tovin ja vastasi: opettajalla oli sininen paita.
Se jäi siitä päivästä mieleen. Sekä tuolle pienelle tytölle, että minulle. Ja varmasti myös tytön äidille.
Maire Soiluva
Päätoimittaja
toimitus@kotiseutulainen.fi
