Siedätystä Sinullekin!
Syyskuu on aluillaan. Vielä on aurinkoisia ja lämpimiäkin päiviä luvassa. On satoaika, ja tulossa ruska-ajan kauneus ihasteltavaksi. Illat pimenevät vielä lempeästi.
Mutta edessä on koleaa sadetta, märkää pimeää ja ankeaa loskaa. Illat eivät ole välttämättä sitä, mitä hehkutetaan usein syksyllä: lupa vetää viltti päälle, käpertyä sohvan nurkkaan nauttimaan hyvästä kirjasta kynttilöiden valossa.
Mielikuvat ovat vahvoja. Mitä sitten, kun siitä yleisestä syksyn mielikuvasta ei nautikaan. Kun yksin siellä sohvannurkassa ei tunnu hyvälle, vaan unohdetulle ja ulkopuoliselle. Kun kynttilätkin savuttavat ja kirja on väärä. Harva edes näkee lukea kynttilänvalossa.
Sekin jo vähän helpottaa, kun tajuaa, että mielikuvat ovat mielikuvia, eivät kaikkien totuus. Mielikuva ei tuo onnea. Pitää löytää oma tapa nauttia pimeistä ja märistä ja koleista illoista, tai jos ei voi nauttia, niin ainakin sietää.
Kaikki asiat ovat siedettävämpiä, jos ne voi jakaa toisen ihmisen kanssa. Hyvätkin asiat muuttuvat kurjiksi, jos ympärillä on epäkohteliaisuutta, töykeyttä tai ilkeyttä. Pimeä vuodenaika voi olla joillekin todella koettelevaa, joten lähdetäänkö kokeilemaan armollisempaa näkökulmaa. Ollaan läsnä toisillemme, ollaan ystävällisiä, vähemmän kärkkäitä arvostelemaan tai suorastaan tuomitsemaan. Koitetaan ymmärtää toista ihmistä enemmän. Ajatella, että meitä nyt vaan on monenlaisia. Ja onhan se oikeasti onni, etteivät kaikki ole kaltaisiani – se olisi vähintäänkin kamalan tylsää!
Maire Soiluva
Päätoimittaja
