Tämä kirjoitus saattaa sisältää vanhentunutta tietoa, sillä se on julkaistu yli 2 vuotta sitten.
Paras päivä on arkipäivä
Elämä asettuu vähitellen uomiinsa, kun kesälomat ovat ohi ja arki palaa rutiineineen.
Useimmille ihmisille se tavallinen arki on parasta. Asiat ovat tutussa järjestyksessä ja tapahtumat omilla paikoillaan viikkojärjestyksessä.
Nuorille arki on jossain vaiheessa kirosanan kaltainen puuskahdus. Mutta se menee ohi. Kun ikää tulee lisää, tulee arjesta elämää pystyssä pitävä voima. Arki kun ei tarjoita samaa kuin kurjuus, vaan sehän on paljolti sellainen, miksi sen itse luo. Toki töissä on käytävä, jos on työikäinen ja koulussa, jos on kouluikäinen, mutta arki on paljon muutakin. Se on mukavien harrastusten kautta tavattuja ihmisiä, se on monenlaisia aktiviteettejä tai sitten se on työn ja koulun jälkeen yhdessäolon hetkiä.
Arjessa ei ole sitä stressiä, mikä on lomassa, että koko ajan pitäisi olla kivaa ja mukavaa ja jotain erilaista tai extremeä.
Monille meille riittää syksyllä extremeksi se, kun avaamme sähkölaskua. Siinä saattaa saada ihan kunnon adrenaliinisuihkun kokovartalolle, kun miettii miten se maksetaan. Ei sitä sen kummempia jännityksiä sitten kaipaakaan.
Vaikka arki onkin hyvä turva rutiineineen, kattaa juhlia kun on juhlan paikka. Arkipäiviä kun on paljon, mutta juhlapäiviä vähän ja siksi ne kannattaa viettää. Ja vaikkei juhlaa olisikaan, voi sen aina kehittää. Ja ainakin voi leipasta vadelmakakun tai mustikkapiirakan – nyt meitä hellitään niin hyvällä marjasadolla, että johan sillä juhlistaa arkipäivää.
Aurinkoisia loppukesän päiviä!
Maire Soiluva
Päätoimittaja