Tämä kirjoitus saattaa sisältää vanhentunutta tietoa, sillä se on julkaistu yli 2 vuotta sitten.
Auttaminen on taitolaji
Avun tarvitsijat eivät maailmasta lopu. Ukrainan sota on osoittanut, että myöskään auttamisen tahto ei ole kadonnut. Mutta miten auttaisin parhaiten – avun tarve, omat kykyni ja resurssini huomioon ottaen – se onkin vaikeampi asia. Vielä vaikeampi asia on se, mistä auttamisen halu syntyy.
On kurjaa lukea, kuinka sodan uhreille järjestetylle keräyspaikalle isossa kaupungissa kertyi hyvän ja tarpeellisen lisäksi korkokenkiä, juhlahepeniä, likaisia, jopa homeisia vaatteita ja vanhentuneita lääkkeitä. Eihän silloin ole kysymys auttamisenhalusta, vaan tarpeesta siivota oma roina pois nurkista. Onneksi on monia, jotka oikeasti myös ymmärtävät, mitä ihminen tarvitsee joutuessaan yöpymään ulkona tai metrotunneleissa tai kulkemaan pitkän matkan, ennen kuin saa pysyvämpää suojaa.
Entä jos minulla ei ole mitään annettavaa, eikä rahani riitä senkään antamiseen? Olenko huonompi ihminen? Jos minä annan liiastani, olenko siis parempi ihminen? Ihmisarvo on sama kaikilla, eikä ylimääräisestä antaminen ole ehkä kuitenkaan se elvistelyn paikka. Eikä se ole oikeasti huonompi, joka ei voi auttaa. Tämä ei ole kilpailu paremmuudesta.
Auttaminen omista lähtökohdista on helpompaa kuin autettavan tarpeen tajuaminen. Siksi pitää luottaa tahoihin, jotka ovat tehneet avustustyötä monilla kriisialueilla. Ihan niin kuin pienemmässä mittakaavassa kysy ensin, auta sitten. Ei niin, että minä päätän tykönäni mitä apua naapurin mummo tarvitsee. Ja sitten loukkaannun, kun apuni ei kelpaa. Ihan niin kuin he, joiden tavaroita ei enää keräykseen mahtunut, loukkaantuivat. Kun minä halusin auttaa. Oliko auttamisen tarve siis vain tarve näyttää paremmalta ihmiseltä?
Auttamisen halu on hieno asia. Pitää vain ottaa selvää tarpeesta ja auttaa sen mukaan, jos voi. Jos ei voi, ei se tarkoita, että olisi huono ihminen. Annetaan ihmisarvo kaikille, auttajille ja heille, jotka eivät voi auttaa – ja avun tarvitsijoille, vaikka he eivät juuri sitö apya tarvitsikaan, jota minä voin antaa.
Maire Soiluva
Päätoimittaja