Loppuiko se jo?

Meillä on monta määrettä siihen, koska kesä loppuu. 

Toisten kesä loppuu, kun loma on ohi. Joidenkin kesä loppuu, kun koulu alkaa ja joidenkin, kun elokuu loppuu.

Olipa se näistä määreistä mikä tahansa, aika loppusuoralla ollaan ja palaamme arkeen. Ja sehän jakaa ihmisiä edelleen: osalle se on hyvä asia, osalle ei.

Päivämäärä on fakta, sille ei kukaan mitään voi.  Kesän päivät vain ovat kuluneet pois ja lähestymme syksyä. Se, mikä tekee sen erilaisen suhtautumisen asioihin, on niiden tunnesisältö. Toiselle arki on turvallisuutta, järjestystä, toimintaa ja toiselle se on rutiinia, työtä ja tylsyyttä.  Erilaisuutta luo asenne, joka useimmiten ratkaisee.  Tosin, jos on aamu-uninen ja taas alkaa herätykset kello viisi aamulla, niin vaikeahan sitä on pelkällä asenteella ratkaista.

Sitä vaan ihminen niin kovin helposti lupsahtaa luonnikkaasti ajattelemaan, että olemme samanlaisia, muutkin elävät ja asennoituvat asioihin kuin itse tekee – mutta sehän vasta tylsää olisi. Silloin kuolisivat kaikki arjen ja pyhän ilot, kuten yleisönosastot, tekstaripalstat ja Kansanradio, jossa pääsee kertomaan, miksi minun tapani on paras ja toisten tapa ei. 

Koitetaan selvitä. Kaikki kesän kukat ovat saaneet kukkia ja kohta on syysastereiden vuoro. Ollaan ihmisiä toisillemme ja toivotetaan kaikki syksyn aktiviteetit tervetulleiksi, palataan mörrimöykkyinä mökeiltä ja hymyillään, kun tavataan!

Maire Soiluva
Päätoimittaja