Mitä tehdä silloin, kun mitään ei voi tehdä?

Hella Wuolijoki sanoi, että maailma ei suremalla parane. Eikä pölyjä pyyhkimällä.

Maailmankirjat ovat sekaisin, kuten mummuni tapasi sanoa. On vaikea olla surematta, vaikka Wuolijoen ajatus onkin niin totta.

Mitä tehdä silloin, kun mitään ei voi tehdä. Pieni ihminen ei paljon maailmanpolitiikkaan tai hallitusten ratkaisuihin voi vaikuttaa. Silti suru, pelko ja ahdistus voi vallata mielen, kun uutisia seuraa. Tai ei seuraa. Valinta on jokaisen henkilökohtainen; toinen sulkee kanavat, toinen seuraa kaiken aikaa. Ei ole oikeaa tai väärää, koska tapahtumiin se ei vaikuta. Ne tapahtuvat riippumatta siitä tiedänkö vai en. 

Tärkeintä on löytää se oma keino selvitä. Selvitä ja pitää huolta omasta pesueestaan. Jatkaa elämää kaikesta kuohunnasta riippumatta. Ei auta murehtiminen, ei sureminen, eikä valittaminen. Voi vain jatkaa työtään, puuhiaan ja elää sovussa muiden kanssa, jos se itsestä riippuu. 

Se on myös ainoa keino pitää rattaat pyörimässä.
Jokainen voi tässä ajassa auttaa myös apua tarvitsevia omalla panoksellaan, itse valitsemallaan tavalla. Teon suuruutta ei mitata euroissa, vaan asenteessa. On ihan yhtä arvokasta auttaa naapurin vanhusta kuin tilanteen uhreja toisella puolen palloa. Joskus voi auttaa kuuntelemalla maailman tilanteesta  ahdistunutta. Pelkäävää. Sen voi meistä jokainen tehdä, eikä se maksa mitään. Jokainen tavallaan ja resursseillaan.

Maire Soiluva
Päätoimittaja