Yritetäänkö yhdessä?

Uusi, tuore vuosi houkuttelee muutokseen. Se saa mielen helposti kuvittelemaan, että muutos on nyt helpompi kuin muulloin. On tapanakin lupailla kaikenlaisia vuodenvaihteessa – lupauksia, jotka tahtovat nopeasti jäädä arkisien päivien jalkoihin. 

Viisaat ovat kertoneet, että lihas, oppiakseen uuden tavan, tarvitsee noin 1000 onnistunutta kertaa, jotta uusi rata jää lihasmuistiin. Ihmisen mieli tarvitsee vielä enemmän, noin 1500 onnistunutta kertaa, jotta uusi ajattelurata toimii aivoissa. Ja nämä olivat siis niitä onnistuneita kertoja.

Mutta. Harva asia muuttuu itsestään. No, vanhenemme, se tapahtuu ihan ilman avustamista. Jos ei nyt kuitenkaan jaksa luvata, että liikun, laihdutan, lopetan jne. niin tehdään kompromissi. Lupaan yrittää. Lupaan yrittää tehdä muutaman asian paremmin kuin edellisvuonna. Se on pehmoinen lasku, ei äkkirysäys. 

Vallalla oleva yksilökeskeisyys ajaa helposti kaivelemaan omaa napaa ja vähentämään nöyhdän määrää. Mutta jospa yrittäisinkin olla ajattelematta juuri sitä ja kiinnittää enemmän huomiota yhteisöön, jossa elän. Onhan selvää, että omakin hyvinvointi lisääntyy, jos yhteisö ympärilläni voi paremmin.  Mitä ja miten, se on kiinni ihmisen tiedoista, taidoista ja voimavaroista. Mutta olen aivan satavarma siitä, että jokainen meistä voi tehdä jotain. Vaikka tervehtiä lajitoveria vastaantullessa iloisesti tai ainakin kohtuullisen hyväntuulisesti. Ainahan sitä sanotaan, että muutos alkaa pienistä asioista.

Maire Soiluva
Päätoimittaja