Moletin näyttelyt
Faabeleita 1.2.2026 asti
Anna Ellménin pronssiveistoksista koostuvan näyttelyn lähtökohtana ovat faabelit, opettavaiset eläintarinat. Faabelit ovat yksi kauimmin kestäneistä ja laajimmalle levinneistä traditioista eurooppalaisessa kulttuurissa. Kaikki tuntevat esimerkiksi tarinan ketusta ja happamista marjoista. Vaikka faabelit saatetaan nykyään mieltää lasten saduiksi, ne eivät alun perin olleet osoitettu lapsille. Faabeleita luettiin niin yliopistoissa ja luostareissa kuin juomingeissakin. Lapsille sopivaan muotoon faabeleita alettiin muokata vasta 1700-luvulta alkaen. On esitetty, että alun perin faabeleita kirjasi muistiin antiikin kreikkalainen kirjailija Aisopos (n. 620–564 eaa.) Ei kuitenkaan varmasti tiedetä, oliko Aisopos historiallinen henkilö. Sittemmin näitä lyhyitä tarinoita on varioitu yhä uudelleen aina näihin päiviin asti.
− Aisopoksen lisäksi olen käyttänyt teoksissani lähteinä muun muassa kreikkalais-roomalaisen Phaedruksen (n. 18 eaa. – 54–68 jaa.), ranskalaisen Jean de La Fontainen (1621–1695), venäläisen Ivan Krylovin (1769–1844) kirjoittamia faabeleita. Teokseni eivät pyri olemaan faabeleiden kuvitusta. Faabeleille on luonteenomaista, että ne muuttuvat ajan saatossa. Itsekin pyrin katsomaan faabeleita eri kulmasta ja tuon niihin omaa tulkintaani. Tähän näyttelyyn olen laajentanut näkökulmaani faabelin käsitteestä myös sellaisiin eläinaiheisiksi opetussaduiksi miellettäviin tarinoihin, jotka eivät pohjaa antiikin faabeleihin. 1700- ja 1800-luvuilla eläneiden saksalaisten Grimmin veljesten sadut eläinhahmoineen ovat olleet lähtökohtana kahden teoksen synnyssä, kertoo Anna Ellmén.
Anna Ellmén (s. 1981) on turkulainen kuvanveistäjä. Hänen veistostensa lähtökohdat nousevat kulttuurihistoriasta, kirjallisuudesta, myyttisistä tarinoista ja kansanperinteen kertomuksista. Ellmén käsittelee teoksissaan usein ihmisen ja luonnon suhdetta. Hänen pääasiassa käyttämänsä materiaali on pronssi. Hänellä on 15 vuoden kokemus pronssin valamisesta, ja hän valaa itse kaikki pronssiveistoksensa Jöötti ry:n valimolla Turun Pääskyvuoressa.
Tulossa helmikuussa
Hussi Heinonen: Arkisia kuvia 3.-28.2.2026
Jokainen kuva on informaatiota omasta ajastaan.
“Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä”, sanoi koira Carl Barksin sarjakuvassa kymmeniä vuosia sitten. Siitä tuli hokema noihin aikoihin lukemaan oppineille, ja sitä kuulee vieläkin silloin tällöin noin seitsemänkymppisten suusta. Sama kokemus yhdistää samanikäisiä.
Nyt elämme jonkinlaista romantiikan aikaa. Meillä on sankareita ja roistoja siellä täällä ympäri maailman. Mahtailevia johtajia arvostetaan. “Suuri aika tarvitsee suuria ihmisiä”, kuten Kunnon sotamies Švejkin kirjoittaja Jaroslav Hašek ironisesti totesi.
Suurten museoiden muotokuvagalleriat kertovat menneisyyden suurista ajoista. Ideana kai on, että suurmiesten ja -naisten kuvat ohjaavat suuriin tekoihin.
En erityisemmin välitä kardinaalien ja kuninkaiden muotokuvista. Sen sijaan tykkään niistä ihmisistä, jotka piirtävät ja maalaavat kissoja, koiria, kukkasia, lapsia ja nättejä maisemia. He kertovat tosiasioista ja ovat sukua Hollannin laatukuvamaalareille, joille leipuri oli yhtä arvokas tai arvokkaampi kuin koristeltu ylimys.
Minä omasta puolestani pyrin kertomaan näyttelyssäni elämästä, joka kuluu ihan tavallisten asioiden parissa. Jos joku sanoo näyttelyä sekavaksi ja linjattomaksi, puolustaudun sanomalla, että sellaista eläminen pääasiassa on.
Aaron Copland sävelsi fanfaarin tavalliselle ihmiselle (Fanfare for the Common Man). Se on taustaltaan aika ristiriitainen poliittisesti, mutta ehkä juuri siksi se kannattaa kuunnella.
Forssan Museo I Galleria Moletti
Wahreninkatu 12
Kehräämö, Forssa
Avoinna: TI-SU 10-16, LA 10-14, SU 12-16
Galleria Moletin näyttelyyn on vapaa pääsy. Tervetuloa!
www.forssanmuseo.fi
