Kesän tuoksu Forssassa
Heinäkuussa Forssa on kuin itseensä käpertynyt kissa – lämmin, raukea ja vähän uninen. Yksinkertaisesti ihana. On vain tämä hetki: hitaat aamut, pitkät päivät ja valoisat illat.
Kesä on aika vuodesta, jolloin ei tarvitse saavuttaa mitään (ainakaan useimmissa tapauksissa). Saa vain olla – katsella varjojen liikettä omenapuun alla ja kuunnella, kun tuuli kertoo menneistä kesistä.
Pihan pensaissa kukkivat ruusut, ja Loimijoki kuljettaa mukanaan aikaa – sellaista, jota emme voi pitää kiinni, mutta jonka voimme tuntea. Kesä on, kun istuu Ankkalammen puistonpenkillä, antaa ajatusten harhailla ja kuuntelee, kun joku nauraa jossain – ehkä torikahvilassa. Aurinko viipyy Kehräämön seinillä.
Kesä on jätskikioskin tötterön käärepaperi takin taskussa. Se on, kun torilta ostetaan mansikoita ja puolet syödään matkalla kotiin. Se on kirjoja ja iltakävelyitä, hetki, kun ihmiset alkavat puhua säästä entistä enemmän – paistaa, sataa, on kuuma tai kylmä tai kaikkia samana päivänä.
Toisaalta kesä on myös ystävien tapaamista, jazz-konsertteja ja kesäjuomia terassilla. Se on puugrillin tuoksua ja kalajuttuja. Uskallankohan mennä uimaan? Hiekka rapisee varpaissa.
Jos pysähtyy kuuntelemaan, Forssa kertoo hiljaa tarinoitaan. Entisten kutomotyöläisten askeleet tuntuvat yhä vanhoilla kivillä, vaikka aika on vaihtanut vaatteensa. Jokaisessa katukivessä on pieni osa tätä kaupunkia – kättentaitoa, yhteisöllisyyttä ja sitkeyttä.
Nautitaan tästä – kengät jalassa tai ilman, takki päällä tai jätskikääre taskussa. Ja tulkaapa myös nauttimaan runopiknikin ihanuudesta 6.7. kello 12-19 Villaforssin pihalle. Ehkäpä oman runosi kanssa.
Forssassa kesä hengittää hiljaa, puut kuiskaavat tarinoita. Kaupungin sydän sykkii hitaasti, lempeästi – torikahvit, polkupyörän kilahdus, kukkiva piha, viili ikkunalla, – perhonen lentää ohi kiitävän hetken.
Maarika Maury, Villaforssin kesätär
