Tiedätkö, kuka oli Helena Eeva?

Kulkuriveljeni Jan, Suopursu, Sunnuntaina sataa aina, Eron hetki on kaunis ja Lasten liikennelaulu. Tuttuja lauluja, eikö. Mutta tiedätkö kuka teki niihin sanat? Se oli Helena Eeva – tuttu ja tuntematon riiminikkari.

Filosofian tohtori Eija Komu piti tietoiskun Helena Eevan elämästä ja tuotannosta Helsingin Paasitornissa. Mukana olivat lyyrinen tenori Kimmo Hovila (vas.) ja muusikko Pertti Riikonen. KUVA: Kimmo Hovila

Helena Eeva syntyi vuonna 1923 Karjalan kannaksella pienessä Metsäpirtin kunnassa. Kunnanjohtajaisän ja kätilöäidin esikoisen lapsuus oli onnellinen ja koulunkäyntikin sujui hyvin.

Ensimmäisen suuren surunsa Helena kohtasi 11-vuotiaana, kun hänen isänsä kuoli.

Talvisodan syttyessä vuonna 1939 muut perheenjäsenet kiirehtivät evakkotielle, mutta Helena lähti veljensä kanssa Taipaleeseen, joka oli osa Mannerheim-linjaa.

− Helena muonitti sotilaita kranaattisateessa ja toimi ”kuolleiden kirjurina” kaatuneiden kokoamiskeskuksessa, mikä traumatisoi nuorta tyttöä. Ikänsä vuoksi hänet siirrettiin kuitenkin vasten tahtoaan ompelutöihin Pyhäjärvelle, somerolainen filosofian tohtori Eija Komu kertoo.

Toivo Kärki arvosti

Välirauhan aikana Helena oli jo toisaalla, kauppa-apulaisena Kauhajoella.

Sieltä hänet löysi pohjanmaalaisten vanhempien poika, säveltäjä Toivo Kärki, joka oli saanut vihiä nuoresta, runoilevasta naisesta.

− Kärki arvosti Helenan tarkkaa riimitystä ja iskeviä tekstejä. Häntä ei tarvinnut opastaa kuten monia muita sanoittajia.

Helenan ja Kärjen yhteistyön tuloksia levytettiin ensimmäisen kerran vuonna 1942. Niihin lukeutuivat mm. Venehessä Laatokalla, Kirje morsiamelleni ja Nimetön valssi. Ykköshitiksi nousi vuonna 1946 Henry Theelin tulkitsema ja Kärjen säveltämä Harmaat silmät:

”Silmissä niissä on kevät ja syys, / auringon loiste ja yön hämäryys. / Niissä on rakkaus, uskollisuus, / niille soi lauluni uus.”

Naisen ei sopinut kirjoittaa tunteistaan

Helenan kynästä ovat peräisin myös mm. Kulkuriveljeni Jan, Suopursu, Sunnuntaina sataa aina, Eron hetki on kaunis ja Lasten liikennelaulu. Sanoittajana hän käytti useita eri miehisiä nimimerkkejä, esimerkiksi Asser Tervasmäki ja Arvi Tarvainen. Riiminikkarin tytär Helka on kertonut Komulle syyn; siihen aikaan ei pidetty sopivana, että nainen kirjoittaa tunteistaan.

− Helenan tekstit kertovatkin yleensä rakkaudesta, kaipuusta ja suuresta onnesta, mutta myös siitä, miten petollinen mies tai nainen saattoi olla. Rankka elämä tuotti kaihoisia tarinoita.

Sen ajan skandaali

Rakkauselämässä Helena Eevalla ei ollut onnea.

Hänen sulhasensa kaatui jatkosodassa. Vuonna 1951 Helena synnytti aviottoman lapsen, mikä tuohon ahdasmieliseen aikaan oli skandaali. Helena antoi tyttärensä kasvatiksi siskolleen Kauhajoelle.

Tuskastaan Helena kirjoitti runon Kudon pientä sukkaa, jonka Toivo Kärki sittemmin sävelsi ja laulaja Tamara Hramova tulkitsi:

”Mun synnin tehneen väitettiin, / kun sun mä synnytin. /Jää rakkauteni uhriksi, / sen itse ymmärsin. / Jos synnin tein, niin kyynelein / jo sovittanut sen. / Mä kudon pientä sukkaa sulle / hiljaa laulellen.”

Levyttänyt myös Chisu ja Ilkka Alanko 

Osin Helenan tuotannossa on leikittelevää ilkikurisuuttakin kuten tarinassa nimeltä Hyi sinua, Mikko.

Siinä Helena kertoo, kuinka kyseinen Mikko luuhaa öitä naapurissa. Lopussa käy ilmi, että Mikko on kissa.

− Helenaa on kuvailtu säkenöiväksi, mutta toisaalta vetäytyväksi persoonaksi. Ajan oloon sota-ajan perua ollut krooninen unettomuus paheni, ja Helena menehtyi unilääkkeiden yliannostukseen vuonna 1960, Eija Komu kertoo.

Vuosien 1942-1960 aikana Helena Eeva on sanoittanut kaikkiaan 173 laulua. Tarinalliset ja puhuttelevat laulutekstit ovat myös kestäneet aikaa, ja niitä ovat levyttäneet mm. Chisu, Ilkka Alanko ja Sir Elwoodin Hiljaiset Värit.

Tule kuulemaan lisää

Esitelmä Helena Eeva – tuttu tuntematon Someron kirjastossa keskiviikkona 27.11. klo 17.30. FT Eija Komu kertoo sanoittajasta, lyyrinen tenori Kimmo Hovila laulaa ja mm. Henry Theeliä 1980-luvulla säestänyt Pertti Riikonen soittaa harmonikkaa. Aiemmin aiheesta on pidetty tietoisku Helsingin Paasitornissa ja esitelmä Vesilahden kirjastossa.

Teksti: Leena Ruskeeniemi

Kaikki artikkelit

Siirry takaisin sivun alkuun