Tervetuloa maailmanympärimatkalle!
Tämän vuoden festivaalit on jo lähestulkoon nurkan takana. Elokuvat on varmistettu, muusikot kiinnitetty ja käännöstekstejä tehdään parasta aikaa. Vaikka kaikki on viimeinkin saatu kuntoon, onko mikään aiempi festivaali syntynyt näin erikoisissa olosuhteissa. Vielä viime vuoden tapahtuman aikaan oli epäselvää, pystytäänkö koko juhlaa järjestämään. Teistä yleisöstä se ei ole ollut missään vaiheessa kiinni, mutta rahoituksen järjestyminen uhkasi aiheuttaa koko upean tilaisuutemme päättymisen. Syksyllä käydyt neuvottelut saivat meidät vakuuttuneeksi Mykkisten tulevaisuudesta, joten loppuvuodesta päätimme teeman ja aloimme naputtaa viestejä elokuva-arkistoihin ympäri maailmaa.
Mykkäelokuvafestivaalit saivat viime vuonna yllättävän paljon kommentteja ja toiveita uusista, ennen kokemattomista elokuvista ja elokuvamaista. Se avasi meille matkalipun maailmaan, joka oli jokaiselle meistä entuudestaan varsin tuntematon, mutta, josta tiedämme tänä syksynä taas hivenen enemmän. Ja sehän mykkäelokuvamaailmassakin on kaikkein hienointa, nähdä ja kokea elokuvia, jotka ovat entuudestaan olleet korkeintaan nimiä erilaisten kirjojen sivuilla
Tämän vuoden teema valikoitui teidän toiveidenne mukaisesti. Elokuvien löytäminen ja kiinnittäminen poikkesi jonkin verran aiemmista vuosista, sillä jokaisella elokuva-arkistolla on omat käytäntönsä aina lainaamisesta, hinnoittelusta ja dokumentoinnista lähtien.
Aivan uusia tuttavuuksia
Mykkäelokuvafestivaalien taiteellinen johtaja on Kari Glödstaf.
Tämän vuoden festivaaliohjelmistoa luodessa päätettiin, että tuodaan nimikkeitä myös Etelä-Amerikasta. Koska haluamme tarjota katsojille parhaamme mukaan aivan uusia tuttavuuksia. Lopulta päädyimme kahteen tuiki tuntemattomaan nimikkeeseen, joita ei ole meidän nurkillamme esitetty vuosikymmeniin, kenties ei milloinkaan.
Humberto Mauro on elokuvantekijänä tuntematon ja sellaiseksi tulee myös jäämään, ellei elokuvan historiaa aleta jostain syystä kirjoittamaan aivan uudella tavalla. Syytä moiseen unohdukseen ei kuitenkaan ole, sillä niin festivaalimme avauselokuvana esitettävä Braza Dormida (1928) kuin päätösnimike Sangue Mineiro (1929) ovat molemmat teoksia, joita kelpaa esitellä myös mykkäelokuviin vähemmän tottuneille katsojille. Tällä hetkellä kummastakaan elokuvasta ei ole olemassa edes mitään kelvollista julkaisua, joten senkin puolesta niiden valinta festivaaliohjelmistoon on tärkeä: ilman Forssaa tällaisia nimikkeitä ei voisi kotimaassamme nähdä missään.
Tämän vuoden jokainen elokuva on merkittävä tapahtuma ja ainutlaatuinen tilaisuus nähdä jotain erikoista. Näistä elokuvista ei nimittäin juuri mitään ole esitetty meillä Suomessa, ja useimpia erittäin harvoin millään muullakaan maailman elokuvafestivaaleilla. Ohjelmiston merkittävimpiä tärppejä ovat virolaisen Tšekaa Komissar Miroštšenkon uunituore restaurointi sekä Chilestä taannoin löytynyt John Ford -harvinaisuus The Scarlet Drop. Myös tšekkoslovakialainen Chyt’te ho! on erittäin harvoin kotimaansa ulkopuolella esitetty erikoisuus. Eikä sovi unohtaa kotimaistakaan tuotantoa, sillä myös Kahden tanssin välillä on aivan liian harvoin valkokankailla nähty mykän kauden loppuaikojen tuttavuus.
120 vuotta merkityksellistä toimintaa
Festivaalien lisäksi juhlistetaan myös 120 vuotta täyttävää Forssan Elävienkuvien teatteria, joka on Suomen vanhin yhä toiminnassa oleva maaseutuelokuvateatteri. Festivaalien aikana on nähtävissä Forssan Elävienkuvien Teatterin Historia elokuva, joka kannattaa käydä katsomassa, jotta voi ymmärtää mikä merkitys teatterin toiminnalla on ollut Forssan teollisuusyhdyskunnalle.
Mykkäelokuvayhdistyksen puolesta toivotan katsojat tervetulleeksi 27. kertaa järjestettäville Forssan Mykkäelokuvafestivaaleille ja toivomme yleisön viihtyvän Forssassa ja mykkäelokuvien parissa.
