Tämä kirjoitus saattaa sisältää vanhentunutta tietoa, sillä se on julkaistu yli 3 vuotta sitten.

Pikku prinssi – näytelmästä näyttelyksi

Pikku Prinssin olemus on kiehtonut jo vuodesta 1943, jolloin se julkaistiin. Kirjailijan oma elämä on kuin suoraan Pikku Prinssin tarinasta.

Antoine Saint-Exupery katosi viimeisellä taistelulennollaan vuonna 1944. Hän oli 44-vuotias, mutta ehti jättää meille perinnöksi pienoisromaanin, joka on käännetty yli 300 kiellelle.

Aavikolle eksyneen lentäjän kaveriksi ilmestynyt pikkumies tarinoineen on valloittava tapaus. Utelias lapsi etsimässä paikkaansa tässä maailmassa. Se ei ole helppoa, niin monenlaista tyyppiä mahtuu maailmaan: on kylmää laskelmointia, on omistamisen halua ja hyväksikäyttöä, mutta myös aitoa ystävyyttä ja rakkautta, jolle pitää antautua. Sitä ei voi määrätä tai hallita. Voi vain rakastaa ja olla valmis luopumaan kun aika on. 

Pikku Prinssin tarina Wahren-opiston 100-juhlanaytelmäksi alkoi pari vuotta sitten, kun mietimme mikä on niin arvokasta, että ansaitsee tulla huomatuksi juhlahumussa. Vuosi meni ja juhlahumu hälveni koronaan. Nukketeatteriesitys muuntui kuunnelmaksi ja näyttelyksi Luontomuseolle. Juhlat menivät ohi, mutta Pikku Prinssi jäi. Kuunnelman äänitti ja kokosi Anniina Vinkki – käsikirjoitus Tiina Tuovinen. Näyttelyn kokosivat Eliisa Lintukorpi ja Anne Kähkönen.

Meillä jokaisella on oma Prinssimme tai Prinsessamme – sisäinen lapsemme, joka ihmettelee elämää ja kokee olevansa aivan yksin maailmassa. Jokaisella on kuitenkin ainakin yksi odottamassa. Pikku Prinssillä se on Ruusu – yksi tuhansien joukosta ja sen Prinssimme lopulta elämää nähneen Ketun opetuksen kautta ymmärtää.

Forssan Luontomuseolla on esillä nuket ja näytelmään aiottu rekvisiitta- ainakin maaliskuun 2021 loppuun asti. 

Luontomuseo on avoinna keskiviikkoisin, perjantaisin ja sunnuntaisin klo 12-16, lauantaisin klo 10-14.

Kaikki artikkelit

Siirry takaisin sivun alkuun