Veden muisti uskon antajana
Vaikka dystopiaan asti kolkkoa tulevaisuudekuvaa pukkaakin, toivoaan ei tarvitse menettää. Niinpä Veden muisti -näytelmän ydinsisällön muodostaa luottamusta parempaan luova vastavoima.
Siihen tarvitaan ja tarjotaan maailman lopun varjojen sijaan toisistaan kiinni pitäviä ihmisiä, lämpöä, toivoa ja ennen kaikkea ystävyyttä, kuten ohjaaja Toni Enholm käsiohjemassa tuo esille.
Toki, kuten havaittavaksi tulee, huomionsa toivon itujen herättämisessä ja yllä pitämisessä vaatii myös sopiva annos voiteluainetta maallisen mammonan muodossa.
Dystopiatunnelmaa virittää heti ensi sekunneilla pimeän näyttämön synkäpuhuva peräseinä No Signal-teksteineen.
Osuvaa täydennystään lähtöhetkiin tuovat pian myös eri puolilta salia aavemaisina kantautuvien vesitippojen vienot kilahdukset. Virinnyttä tunnelmaa täydentää sattuvasti näyttämövalojen sytyttyä paljastuva ja lavastusta puhuttelevana hallitseva kalioluolankymä.
Kulmikas vesilähdekaukalo tuo Kallioluolaan alttarimaisen lisäsävynsä. Lavastustyöryhmän toimivaksi osoittaunutta osuutta täydentävät muistona menneestä maailmasta kookas muovijäterovio sekä työpöytätiski ja välillä koviakin kokemaan joutuva teehuone.
Eletään tulevaisuudessa, jossa väite maapallon etelä- ja pohjoisia muinoin peittäneestä jäästä koetaan uskomattomaksi. Näytelmän tapahtumahorisontissa jääksi kutsuttua ihmettä todettaan tavatun vain jääkaapista.
Siinä, missä Mimmi Kallionpään oivaltavasti nykyajan avaruuslentäjistä sekä ufo-, skifi- jne. tieteistarinoiden hahmoista ponnistava puvustus hallitsee näyttämön visuaalista kuvaa, dominoi Markus Töhönen esityksen äänikuvaa komentajan rooliinsa istuvalla suvereniteetillä.
Niin luontoon kuin itseensäkin kosketuksensa hukanneen väestön parissa uskon ja toivon herättämiseen Nori-avairoolissa omistautuva Nolan Mäki-Kamppi toteuttaa kutsumustaan täysin ansioin. Timo Törrönen isänä, Johanna Mäki-Kamppi äitinä, Elli Hintsanen Sanjana, Asko Rautio Niiramo/majuri Bollinina ja Joona Karppi cyborgsotilaana suoriutuvat rooleistaan tasaisen varmoin ottein.
Ville Sundell erottuu näyttelijäpakasta Jukarana ulkoisella hapituksellaan todelliseksi jokerikortiksi.
Ohjaaja Toni Enholm on selvinnyt produktion ei aivan vähäisiksi pääteltävistä haasteista voittajana. Hyödynnetyksi tulee muun muassa lavastuksen harvemmin mahdollistama rinnakkaiskohtausten mahdollisuus.
Forssan teatteri: Veden muisti 26.10. Käsikirjoitus: Emmi Itäranta ja Tommi Kainulainen, ohjaus: Toni Enholm.
Kappale on ohjelmassa 13.12. asti.
Erkki Kuronen
