Pepe Willbergin konsertti: Lauluja vuosien varrelta
Pepe Willbergin konsertissa Jokioisten Tietotalolla on luvassa Willbergin suosittuja ja tunnettuja levytyksiä ja sävellyksiä vuosien varrelta pianisti Matti Hussin säestyksellä. Helppo tehtävä ei kuitenkaan ole laulujen valinta, kun takana on uraa yli 60 vuotta.
− Yleisöä ei näe etukäteen, joten ohjelmiston on oltava monipuolinen, mutta valitsen tuttuja, suomalaisia vanhempia, romanttisiakin lauluja. Esimerkiksi vaikka Myrskyluodon Maija, Heijastus, On hetki ja kappaleita suuren huomion saaneelta Saimaa-levyltä. Ja vaikka amerikkalaisia balladeja, kuten Ensirakkauden päivä tai Kun rakastunut oon…
Tai, Repertuaari on niin laaja, niin monia kauniita, hyviä ja sopivia lauluja on lähes loputtomasti. Matti Hussi on myös Pepe Willbergin mielestä niin hyvä ja joustava pianisti, että muutoksia suunnitelmiin voi tehdä myös paikan päällä tunnelman ja tarpeen mukaan.
Pepe Willberg laulaa lauluja, joista itse pitää.
− Silloin esitykseen tulee mukaan se henkilökohtainen panos, Laulaessa on silloin hyvä olo, jonka kuuntelijakin kuulee ja aistii.
Keikkoja on edelleen Pepe Willbergillä tasaiseen tahtiin. Sitä hän hiukkasen itsekin ihmettelee.
Toisaalta isot ikäluokat juhlivat nyt ja haluavat jotain erityistä juhliinsa, tällaisia yksityistilaisuuksiakin siis on. Willberg käyttää tämän asian yhteydessä hiukan toisenlaisiakin termejä. ”Haluavat jonkun raapimaan kitaraa ja….” Eli se, mikä ei aina esiintyessä ja lavalla tule esille, on loistava huumori. Onhan hänellä valtava määrä mielenkiintoisia ja hauskoja muistoja uraltaan. Esimerkiksi, kun kysytään, onko hänellä muistoja Jokioisilta, hän vastaa oitis, että on kerran ostanut sieltä hyvän, katetun, ison peräkärryn. Silloin joskus nuorena miehenä bändin kanssa keikkaillessaan. No, kyllä hän muistaa myös Holjat ja esiintymisen Forssan torilla.
Muistoja pitkä matka
Pepe Willberg ei juurikaan enää sävellä.
− Se vaatii sellaista tyhjää tilaa – sekä ajallisesti että mielessä, eikä sellaista nyt oikein ole.
Hän kertoo, että Topi Kärjellä oli sellainen tapa, että taskussa oli aina kynä ja nuottipaperi. Jos tuli jossain mieleen melodian pätkä, hän kirjoitti sen oitis ylös ja pisti paperin sitten kotona laatikkoon, jossa oli monia lappusia. Kun tuli sopiva hetki, hän kaiveli laatikkoa, että mitäs sinne olikaan kertynyt. Vaikka Siks oon mä suruinen…
− Minulla ei ole sitä laatikkoa, Willberg naurahtaa ja jatkaa muistelua. Aina 60-luvulta asti, kun hän Islandersin kanssa harjoittelivat ruotsinkielisen poikakoulun kellarissa ja Jukka Kuoppamäki kävi laulamassa, muttei tullut valituksi bändiin, kun ei kuulostanut yhtään Beatlesilta. mutta sitten tuli Ilkka Lipsanen, joka lauloi ja tanssi yhtäaikaa… tai miten hän veti Nessun Dormaa oopperan lavalla Helsingin Sanomien ihmiskokeessa ja sai laulun kuulumaan aina peräpenkkiin asti…
Tavataan Jokioisilla
On vaikea lopettaa. Muistot ovat niin hauskoja, herkkiä ja koskettavan konkreettisia. Joukossa vilahtelee lajitovereita monesta musiikkigenrestä. Muistoja löytyy runsaasti myös Pepe -elokuvasta, joka kertoo lähes dokumentin keinoin muusikon pitkästä urasta.
Mutta me tapaamme. Lounais-Hämeen kulttuurin ystävät ry:n ja Jokioisten kulttuuritoimen kanssa yhteistyössä järjestämässä Pepe Willbergin konsertissa Jokioisten Tietotalolla 19.10.2025 klo 17.00.
