Kai Merilä palaa kuolemanporteilta rocklavoille
Viime juhannuspäivää somerolainen viihdetoimittaja Kai Merilä vietti rauhallisesti kotona puolisonsa Sarin kanssa. Merilä tunsi itsensä huonovointiseksi, lähti vessaan, mutta menetti tajuntansa matkalla. Sari soitti ambulanssin. Siitä lähti kammottava sairaalakierre.
Turun yliopistollisessa keskussairaalassa Merilä laitettiin letkuihin, ja hänelle annettiin kipupiikkiä. Kolmisen vuotta oireillut sappi oli tukkeutunut kokonaan ja räväyttänyt Merilän haiman rankkaan ja kuolettavaan tulehdukseen. Alkoi eloonjäämiskamppailu.
− Lääkärit olivat ihmeissään siitä, että miten jätkä voi ylipäätään olla hengissä. Sarille he kertoivat, että kyseessä on kovin mahdollinen haimatulehdus ja varoittivat, että en todennäköisesti tule selviytymään hengissä. Minulle oli myös kertynyt keuhkoihin plasmanestettä, jota alkuvaiheissa imettiin pois kolme litraa kummastakin keuhkosta, Merilä kertoo.
Vatsasta nestettä imettiin puolestaan ensimmäisellä kerralla yli kymmenen litraa. Myöhemmin vielä lisää.
Merilä oli aluksi täydellisessä aivosumussa käänneltävänä vuodepotilaana teho-osastolla. Suuri voitto kamppailussa oli jo se, kun hän pääsi tavalliselle osastolle ja omin voimin käymään vessassa.
Huhut leviävät
Koska Kai Merilä tunnetaan erityisesti edesmenneen mäkikotkan Matti Nykäsen luottotoimittajana, mutkia vedettiin suoriksi niin tiedotusvälineissä kuin puskaradioissakin. Haimatulehdus yhdistetään yleensä rankkaan ryyppäämiseen.
− Olin kuitenkin jo vuonna 1995 sopinut Sarin kanssa, etten koskaan enää koske väkeviin juomiin, ja sen lupauksen olen pitänyt. Tämän sairastumisen myötä oluetkin saivat jäädä.
Kymmenen sairaalaviikon jälkeen Kai Merilä pääsi kotihoitoon muutamaksi päiväksi, jonka aikana kotihoitaja kävi kaksi kertaa päivässä. Lääkkeet annettiin kanyylin kautta suoraan suoneen. Mikään ei kuitenkaan mennyt kuin Strömsössä. Merilä on päätynyt Tyksiin ja sieltä takaisin kotiin jo kuusi kertaa.
Sairaalavuorokausia kertynyt 165
− Olen kokenut kaikki mahdolliset komplikaatiot rankimmissa muodoissaan. Tämä on ollut yhtä vuoristorataa; aina, kun alkaa mennä paremmin, tulee takapakkia ja komplikaatioita komplikaatioiden perään.
Ennen sairastumistaan Merilä painoi 96 kiloa, viime tammikuussa enää reilut kuusikymmentä kiloa.
− Painoa on nyt tullut seitsemän kiloa lisää, kun ravintoaineet alkoivat lääkkeiden avulla vihdoin imeytyä ruoasta kehooni. Olen jumppaillut ja nyrkkeillyt säkkiin ja pistepalloon varovasti kotipunttisalilla, ja koiriemme kanssa jaksan jo tehdä tunnin lenkkejä. Aluksi se oli sitä,että kiersimme kotitalomme ympäri.
Asennetta ja suhtautmista
Merilä katsoo, että viime kädessä toipumisessa on kyse asenteesta ja asioiden suhteuttamisesta.
− Ukkini ja mummini lähtivät aikoinaan Viipurista sotaa karkuun potkukelkalla, jossa istui tuolloin 14-vuotias äitini. Isäni kävi sodat läpi, makasi talvisodassa lumihangessa 20 asteen pakkasessa, söi nälkäänsä puun kaarnaa ja sai luodin vain muutaman sentin päähän sydämestään, mutta selviytyi hengissä. Sitä vain voi joko luovuttaa tai taistella loppuun saakka.
Jatkoaikaa Merilä ei koe saaneensa, vaan kokonaan uuden elämän. Hän ottaa kiitollisena vastaan version Kaitsu 2.0 ja katsoo, mitä se tarjoaa.
Sitä myöten hän ja bändinsä Hired Gun on ottanut jo hyötykäyttöön soittimensa, jotka olivat hämähäkinseittien peitossa.
Uusi musiikkivideo on nähnyt päivänvalon, ja juhannuspäivänä bändi soittaa päiväkeikan Tammelan Venesillan leirintäalueella. Silloin tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun Kai Merilän elämä oli vähällä pysähtyä.
Teksti Leena Ruskeeniemi
