Näyttelijä Aimo Räsänen: Kiitos, ihan hyvää kuuluu

Aimo Räsänen on tunnettu näyttelijä Tampereelta. Tänä kesänä hän on Pyynikillä Täällä pohjantähden alla –näytelmän Otto Kivivuori. Hänellä on myös ohjelmatoimisto, joka tuo Forssaan syksyn aikana kolme esitystä: Mielensäpahoittaja ja poika, jossa hän esiintyy itsekin. Kaksi muuta ovat Ilmari Saarelaisen Parasta ennen ja Seela Sellan ja Esko Roineen Rakkauskirjeitä.

Aimo Räsänen, s. 1965
Näyttelijä
Perhesuhteet:
Vaimo ja kaksi
aikuista, jääkiekkoa pelaavaa poikaa, Aapeli ja Iivari Räsänen
Harrastaa: jääkiekkoa, pelaa pakkina
Asuu: Tampereella

Aloitamme kysymykset syvällisemmästä päästä: Mitä kuuluu?

− Ai, no kiitos, ihan hyvää kuuluu. Akuutisti tässä on menossa vapaapäivä, olen mökillä ja naisten jalkapallon MM-kisojen Norja-Sveitsi -ottelua katsoin. Ihan hyvätasoinen pelikin ja ruohonleikkuun aloittamista tässä hatkitsen, Huomenna jatkuvat Pyynikillä näytökset. 

Onko tämä tyypillinen vapaapäiväohjelma? 

− Tänäkin kesänä on niin paljon noita töitä, että aika vähän on ehtinyt mökillä olla. Mutta kyllä ne menee aika tavallisissa puuhissa niin kuin nytkin. Olla köllötellään, tehdään sapuskaa ja illalla saunotaan. Nyt on vanhempi poika kumppaninsa kanssa käymässä ja päivä menee aika nopeasti. Jossain vaiheessa on kyllä ajateltava talven puuhommia, eli puuta täytyy kuskata kaupunkiin talven varalle, mutta nyt on vasta sellainen ennakkosuunnitelmavaihe, että mistäs pinosta sitä sitten rupeaa ottamaan.

Olet Pyynikin kesäteatterissa Täällä pohjantähden alla -näytelmässä Kivivuoren Otto. Millaisia ajatuksia näytelmä ja rooli sinussa herättävät?

−  Olin Kalle Holmbergin Pohjantähti-trilogiassa Pyynikille opiskeluaikana. Muistan sen vielä hyvin. 

Kysymyshän on merkittävästä suomalaisesta teoksesta. Se on koskettava, sydämeen käypä tarina. Se on osa meidän lähihistoriaa, joka nyt pakottomasti sopii tähän aikaan, kun poliittinen elämä on jakautunut. Somessa aika hurjankin jakautunutta ja voisi sanoa, että näytelmä sopii nyt esitettäväksi pelottavan hyvin.
−  Olen Kivivuoren Otto, torppari torppareiden joukossa. Otolla maailmankuva on kepeämpi, hän ottaa asiat huumorilla ja tuo vähän keveyttä raskauteen ja siksi se on hyvin palkitseva rooli. Mutta kyllähän se Ottokin vakavoituu, kun tapahtumat etenevät.
−  Se tunnelma tehdessä ja yleisön kanssa – se on näytelmän aikana vahva. Esitys on hyvinkin onnistunut, laadukas ja on etuoikeus olla mukana.

Mitä syksyllä sitten on edessä?

−  Ensin lämmitellään Tampereen Komediateatterissa kolmatta vuotta menevä Levätkää rauhassa, komisario Palmu, sitten Tampereen Työväen Teatterissa Sally Salmisen Katrina ja heti perään Sirkku Peltolan Kotalan perheen saagan viides osa Reikäleipä, joka oli viime talven menestyksiä. 

Eikä tässä vielä kaikki, mitä muuta siis? 

−  Minulla on sellainen pieni ohjelmatoimisto, jonka kautta myyn pienimuotoisia esityksiä. Mielensäpahoittaja ja poika – esityksellä on keikkoja syksynkin aikana. Siinähän me olemme Esko Roineen kanssa. Esitys on hauska, mutta toisaalta myös liikuttava ja koskettava. 

− Parasta ennen on Ilmari Saarelaisen, Immun, bravuuri ikääntyvän miehen elämästä. Esitys on sellainen, että siinä on Immun kaikki osaaminen pelissä. Ei mikään ihme, että sitä esitetään täysille saleille.

− Seela Sellan ja  Esko Roineen Rakkauskirjeitä menee niin ikään täysille saleille sekin. Esitys on liikuttava ja jo muodoltaan ainutlaatuinen. Ja yleisön rakastamat näyttelijät, upeaa. 

− Nämä kolme esitystä tulevat Forssaan syksyn aikana. Yhteensä ohjelmatoimiston listalla on 8 erilaista esitystä, ehkä jossain vaiheessa ne muutkin tulee forssalaisille tutuksi.

Olet tuttu hahmo Tampereella ja muuallakin. Miltä tuntuu, kun ihmiset tunnistavat ja tulevat juttelemaan?

− Kyllähän se on ollut yksi leimaavimmista rooleista tuo televisiossa ja edelleen Areenassa pyörivä Uusi päivä sarjan Otso Karhu. Toinen on kyllä Kummelien Sakari Pornanen, siitäkin joutuu vastaamaan. Tamperelaiset toki muistavat ja tunnistavat myös teatterirooleista. Kyllä sitä on monta mielenkiintoista keskustelua käyty S-Marketin hyllyjen välissä. Ei minua haittaa, mukavahan se on ihmisten kanssa jutella. Ja nykyään tietysti kun kaikilla on kamera puhelimessa, niin otetaan kuvia. Ei, ei haittaa todellakaan.

Olet tehnyt näyttelijän työtä jo useamman vuosikymmenen. Mitkä ovat mukavimmat, mitkä haastavimmat roolit?

− Mukavia rooleja on tietysti paljon enemmän. Oikeesti olen saanut esittää monia hyviä rooleja. No tämä Kivivuoren Otto on yksi niistä. On poikkeuksellista teatterissa, että olen saanut esittää myös jo 10 vuotta Sirkku Peltolan Kotalan sukusaagassa Kai Kotalaa. Mutta onhan se Eskon kanssa juhlaa esittää se Mielensäpahoittajan pojan roolikin.

−  Haastavin oli koronan alkuvaiheessa tehty Karvas pala  ja Barney Feinin rooli. Roolihahmo oli läpeensä vastenmielinen tyyppi, valehtelija, manipuloiva, väkivaltainen, törkeä ja näytelmä päättyi raiskaukseen. Silti näyttelijän pitää olla roolihahmonsa puolella, vaikka yleisö vihasi hahmoa ja sen todella aisti. Sitä esitettiin parisenkymmentä kertaa, sitten korona hoiti sen. Se oli myös raskas, koska Barney Fein oli koko 2,5 tuntia kestäneen esityksen lavalla ja puhui.  

Olet monessa mukana – mistä virtaa?

−  Tykkään tehdä hommia. Erilaisia. Ei se firman pyörityskään rasita, vaikka onhan siinä hommia vähän joka päivälle. Mutta se antaa paljon, kun on erilaisia hommia eri puolilla – tottahan se ottaakin, mutta enemmän antaa. Toinen mikä antaa valtavan paljon energiaa on jääkiekon pelaaminen. Se on oikea henkireikä. Kolme kertaa viikossa 8.30. Se hoitaa sekä kuntoa että mieltä. Se on tärkeä sosiaalinen tapahtuma. Eikä missään muualla vedä itseään niin piippuun kuin pelatessa äijien kanssa. Se musta lätkä on vaan niin vetovoimainen. Hampaat irvessä vedetään, totta kai loppuun asti.
−  Ei minulla ole vapaa-ajan ongelmia, tosin en sitä vapaa-aikaa niin kaipaakaan. Viikko kesälomaa ja muutamat irtopäivät on hyvä. Ainut ongelmahan on ajan puute, kun paljon haluaisi tehdä asioita.

No mitä haluaisit vielä tehdä elämässäsi, jotain mitä et ole vielä tehnyt? 

−  Nyt pistit pahan. En kyllä keksi, olenpas nyt tylsä. Laituri on kyllä kiemuralla, se pitää uusia – sitä tässä katselen. Olen minä sitä ojentanut, kuin ystävää, mutta nyt tiemme erkanevat. En minä muuta nyt keksi. 

Eikä se voi tarkoittaa sitä, että on tyytyväinen elämäänsä?

− No juu, Kyllä, Sitä olen. Enemmän sitä aina on tarttunut eteen tulleeseen mahdollisuuteen. Sellaisenahan sitä toivoisi tietysti elämän jatkuvankin.

Lippuvaraukset

www.ideaticket.fi/lounais-hameenpirtti

Paikka: Järjestöjentalo, Forssa

Lippujen lunastus ja maksu ovella.

Lisätietoja esityksistä: Facebook: Lounais-Hämeen Pirtti

Kaikki artikkelit

Siirry takaisin sivun alkuun